Paluu Yorkshireen kotikatsomo

Runoilija Blake Morrisonin muistelmiin pohjautuva Paluu Yorkshireen (2007) kuvaa sitä mentaalista prosessia, jonka oman isän tai äidin lähestyvä kuolema jälkikasvussa käynnistää. Elokuvan englanninkielisessä nimessä esitetään hyvä kysymys, jolla ei suinkaan viitata aikuisten lasten vierailutiheyteen ikääntyneiden vanhempiensa luona, vaan johonkin paljon syvällisempään näkemiseen.

Aikuisen Blaken (Colin Firth) lapsuusmuistoissa isä-Arthur (Jim Broadbent) on leikkisä supliikkimies, joka hurmaa vieraat naiset huomaavaisuudellaan, mutta on kykenemätön osoittamaan hienotunteisuutta omia perheenjäseniään kohtaan. Poikaansa läskipääksi kutsuva Arthur pettää vaimoaan (Juliet Stevenson) ja nöyryyttää teini-ikäistä Blakea (Matthew Beard) julkisesti. Broadbentin vivahteikkaasti näyttelemä Arthur ei kuitenkaan ole läpeensä epäsympaattinen hahmo. Miehen tahditon käytös tuntuu selittyvän pikemminkin ajattelemattomuudella ja itsekeskeisyydellä kuin varsinaisella ilkeydellä.

Blaken uravalinta ei saa lääkäri-isän varauksetonta hyväksyntää edes siinä vaiheessa, kun pojasta on tullut tunnustettu ja palkittu kirjailija. Tämä hiertää kaksikon välejä. Kun Arthur sairastuu nopeasti etenevään syöpään, Blake kuitenkin palaa Lontoosta kotiseudulleen Yorkshireen pystyäkseen osallistumaan isänsä saattohoitoon. Pojalla on tarve setviä asioita, kun taas isä olisi valmis lähtemään ilman sen kummempaa ripittäytymistä.

Anand Tuckerin ohjaaman elokuvan vahvuus piilee sen emotionaalisessa rehellisyydessä. Lasten ja vanhempien keskinäisiin suhteisiin väistämättä kuuluva ambivalenssi hallitsee lähes kaikkea kanssakäymistä isän ja pojan välillä. Blake rakastaa isäänsä ehdoitta, mutta ikävaiheesta riippuen hän myös kadehtii, häpeää tai halveksii tätä. Isän kuolinvuoteen äärellä näiden ristiriitaisten tunteiden olemassaolo herättää asiaankuuluvaa syyllisyyttä.

Tucker ja kuvaaja Howard Atherton käyttävät runsaasti peilejä filmatessaan päähenkilöitä, mikä korostaa muistoille rakentuvan elokuvan reflektoivaa tunnelmaa sekä Blaken yritystä rakentaa eheää kuvaa isästään ja sitä kautta myös itsestään. Elokuvan lukuisat naishahmot toimivat hekin eräänlaisina peileinä. Etenkin Arthurin vaimoa olisi suonut kuvattavan useammin hahmon omilla ehdoilla. Blaken vaimo (Gina McKee) ja sisar (Claire Skinner) jäävät lähestulkoon statisteiksi.

Harvakseltaan ohjaava Anand Tucker muistetaan erityisesti kohua herättäneestä elokuvastaan Hilary ja Jackie – Rakkaudesta musiikkiin (1998), joka perustui myös elämäkertateokseen. Paluu Yorkshireen on monella tapaa hillitympi ja arkisempi elokuva, mutta ei välttämättä huonompi. Sen maahantuonti Suomeen peräti neljä vuotta valmistumisensa jälkeen selittynee Colin Firthin alkuvuodesta saamalla Oscarilla, jonka näyttelijä pokkasi roolistaan elokuvassa Kuninkaan puhe. Firth on nosteensa ansainnut, mutta Tuckerin elokuvassa hän jää auttamattomasti Broadbentin varjoon.