Pahat tavat kotikatsomo

Pedro Almodóvarin vuonna 1983 ensi-iltansa saanutta draamakomediaa Pahat tavat (tunnetaan suomeksi myös nimellä Yön sisaret) leimaa ohjaajan uran alkuvaiheen elokuvien irtonainen ja anarkistinen ote. Pahat tavat on kuitenkin selvästi vakavampi kuin esimerkiksi muutamaa vuotta aiempi Pepi, Luci ja Bom (1980), ja Almodóvarin viehtymys melodraamaan välittyy vahvasti.

Yolanda (Cristina Sánchez Pascual) hakee turvaa nunnaluostarista jouduttuaan hengenvaaraan poikaystävän kuoltua huumeisiin. Nunnien elämä ei kuitenkaan ole sen hyveellisempää, ja Yolanda päätyy pian viettämään huuruisia hetkiä abbedissan (Julieta Serrano) kanssa. Luostari on kuitenkin talousvaikeuksissa, eikä torilla myytävät paprikat, kukat ja kakut tule pelastamaan tilannetta. Uhkana on, että koko sisarkunta joutuu lähtemään Madridista.

Almodóvarin tyylin peruspalikat ovat kohdallaan jo tässä elokuvassa: epäkonventionaaliset juonenkäänteet, surrealistiset yksityiskohdat, elokuvamaailman teatraalisuus ja musta huumori. Vahva visuaalinen näkemys, vaikka sen tekninen toteutus ei olekaan vielä huippuluokkaa, kannattelee aavistuksen kotikutoista juonta.

Näyttelijöistä erottuvat Carmen Mauran herkullisesti tulkitsema Sisar Kadotettu, joka pitää tiikeriä lemmikkinään luostarissa, ja hulvaton Chus Lampreave Sisar Rotan roolissa. Molemmat esiintyivät myöhemmin useammassa Almodóvarin elokuvassa, kuten Julieta Serrano ja Marisa Paredeskin.

Nykypäivän näkökulmasta voi olla yllättävää, ettei elokuvaa hyväksytty Cannesin elokuvajuhlille, koska sen nähtiin käsittelevän uskontoa ”rienaavalla tavalla”. Nunnat kyllä touhuavat kaikenlaista kyseenalaista – kuten kiristävät kannibaalien ruoaksi joutuneen naisen äitiä, käyttävät huumeita ja soittavat bongorumpuja.

Kokonaisuutena elokuva on camp-henkisen viihdyttävä, vaikka kerronta ajoittain hapuilee.