Nykyaikaisen kauhu- ja rikoskertomuksen isäksi nostettu amerikkalainen kirjailija Edgar Allan Poe (1809-49) on toiminut innoituksen lähteenä monelle valkokankaan kauhun mestarille. Roger Cormanin tuotannossa kirjailijan tiivistunnelmaiset ja mielikuvitukselliset tarinat ovat saaneet oman tärkeän asemansa myös kankaan klassikoina. Cormanin ohella Edgar Allan Poen arkulla käyneitä kuuluisia ohjaajia ovat mm. vaihtelevaa kauhua valkokankaalle punnertanut Stuart Gordon, englantilainen gotiikan mestari Ken Russell sekä italialaisen splatter-kauhun kruunaamaton kuningas, nyt jo edesmennyt Lucio Fulci. Viimeisin videohyllyjen koristukseksi saapunut Poe-filmatisointi Pahan silmät yhdistää yhteen kolme kauhualan todellista klassikkoa.

Älkää missään nimessä antako videon herättämän ensivaikutelman johdattaa harhaan! Tökerön ja erittäin halpahintaisen näköisen videokannen sisälle kätkeytyy kahden vertaansa vailla olevan nykykauhuelokuvan kulttiohjaajan näkemys Poen synkästä maailmasta. Amerikkalaisen zombie-kauhun mestari, George A. Romero, on ottanut tällä kertaa käsiteltäväkseen Poen vuonna 1845 kirjoittaman surullisen novellin Herra Valdemarin tapaus. Italialaisen kauhuelokuvan todellinen grand-old-man, Dario Argento, on sen sijaan valinnut aiheekseen kirjailijan kuuluisimman, jo useampaan kertaan filmatun kertomuksen, novellin Musta kissa (1943). Aikaisemmissa töissään hurmehenkisiin ja graafisen väkivallan ylistyksiin päätyneet kauhuohjaajat pitävät tällä kertaa verihanan aisoissa ja keskittyvät Poe-tunnelman luomiseen kirjailijan jälkipolville luovuttamin asein.

Herra Valdemarin tapaus

Petollinen Jessica (Adrienne Barbeau) on avioitunut ökyrikkaan Ernest Valdemarin (Bingo O’Malley) kanssa vain tuleva perintö mielessään. Odotus näyttää lopulta olevan täyttymässä Ernestin päätyessä sairautensa heikentämänä tulevalle kuolinvuoteelleen. Ongelman tuo kuitenkin perinnön ja omaisuuden siirtäminen tulevalle leskelle. Rahanahneen Jessican avuksi tulee hänen entinen rakkautensa, tohtori Robert Hoffman (Ramy Zada), jonka avulla edelleen heikentynyt ja katkeroitunut Ernest saadaan hypnoosin alaisena siirtämään omaisuutensa avioliiton kauniimmalle osapuolelle. Suunnitelma näyttää onnistuvan ongelmitta... paitsi että Ernest Valdemar kuolee hypnoosin aikana ennenaikaisesti. Ernest joutuu kellarin pakastimeen odottamaan omaisuuden siirron vahvistamista. Hypnoosi estää kuitenkin sielun siirtymisen ajasta ikuisuuteen ja välitilassa on Valdemarin ohella muitakin!

Musta kissa

Roderick Usher (Harvey Keitel) on alkoholisoitunut valokuvataiteilija, joka kiertää rikospaikasta toiseen keräämässä väkivaltaa ja raakuutta kuvaavaa materiaalia teokseensa "Metropolitan Horrors". Teos kaipaa kuitenkin sitä jotakin - kontrastia! Roderickin avopuoliso Annabel (Madeleine Potter) tuo kotiin mustan kulkukissan, joka joutuu pian valokuvaajan inhon ja sadistisia piirteitä heijastavan väkivallan kohteeksi. Annabelin palvonnan kohteeksi päätynyt kissa joutuukin lopulta Roderickin teoksen sivuille kontrastiksi. Kissan kiduttamista ja tappamista kuvaavat valokuvat esimerkkinä ihmismielen synkkyydestä vievät teoksen kirjakauppojen näyteikkunoihin. Myös itse Roderickin elämä synkkenee entisestään. Annabellin syytökset lemmikkinsä katoamisesta vainoavat valokuvaajaa. Humalatilassa hänen näkemänsä enneuni tulevasta kohtalosta, jossa merkittävässä roolissa on hirttosilmukka, sekoittaa valokuvaajan ajatuksia...

Romeron elävän kuolleen paluu

Vuonna 1968 kauhuelokuva muuttui George A. Romeron esikoisohjauksen, Night of the Living Deadin, viitoittamana yhä verisemmäksi ja hurmeisemmaksi. Romeron ohjauksessa, aikaisemmin voodoo-loitsujen henkiin herättämät, Haitin sokeriruokopelloilla halpana työvoimana duunia paiskoneet elävät kuolleet, zombit, muuttuivat ihmislihan perässä juokseviksi hirviöiksi, jotka tartuttivat kantamaansa sairautta pureman kautta. Romeron kertoma suolenpätkillä ja verikastikkeella höystetty verikekkeri synnytti todellisen valkokankaan zombiemanian. Hautausmaat eivät olleet enää vampyyrien ja kummitusten monopolisoimia leikkikenttiä. Nyt haudastaan nousseet mätänemisen eri asteissa haahuilevat raadot metsästivät vaihtelevalla menestyksellä uhrejaan sekä Euroopassa että Amerikassa.

Espanjassa Amando de Ossorio kertoi haudoistaan nousseista temppelinherroista ja hänen maanmiehensä Jorge Grau hurmeisen tarinansa tuholaistorjuntakoneen henkiinherättämistä kannibaalizombeista. Eurooppalaisen zombie-kauhun kruunaamaton kuningas oli kuitenkin italialainen Lucio Fulci, jonka elokuvissa väkivalta olikin jo noussut itsetarkoitukseksi ja juonta kantavaksi voimaksi. Esimerkiksi Fulcin kuuluisimmassa väkivallan ylistyksessä, pahamaineiseksi nousseessa elokuvassa Zombie 2 (aka Zombie Flesh Eaters, 1979) ei juonella ollut väliä. Elokuva olikin vain verisestä erikoisefektistä entistäkin julmempaan tehosteeseen etenevää kirmaamista, ja leffassa on esimerkiksi täysin juoneen kuulumaton zombin ja tappajahain vedenalainen välienselvittely. Zombie-hurvittelun alulle laittaja, George A. Romero, osallistui kilpailuun verisimmästä "elävät kuolleet" -elokuvasta. Hän laajensi zombie-elokuvien sarjaansa kantaaottavilla elokuvilla Dawn of the Dead (1978) ja Day of the Dead (1985). Vuonna 2000 valmistuvaksi suunniteltu Romeron valkokankaan versio tietokonepelistä Resident Evil antaa lupaa paluusta todellisille verijuhlille.

Vuonna 1990 valmistuneessa Pahan silmät teoksessa Romero palaa omassa osuudessaan tuttuun tarinaansa elävistä kuolleista. Tällä kertaa kuitenkaan hengetöntä, pakkaseen pantua ruumista ei riivaa zombirutto vaan välitilan vangiksi joutunut rauhaa kaipaava sieluparka, joka joutuu huomaamaan joutuvansa portiksi kahden maailman välille. Alkuperäinen Poen surullinen kertomus kahden maailman loukkuun jääneestä sieluparasta onkin muuttunut kauhun ja veren mestarin käsissä kliinisestä ja rauhallisesta sairaalatarinasta kauhu- ja rikoskertomukseksi. Valitettavasti tarina ei kuitenkaan yllä lähellekään Romeron parhaimpia teoksia. Ottamatta kantaa ja esittämättä ohjaajalle tyypillisiä hurmehenkisiä ja sairaita visioita Herra Valdemarin tapaus jää turhan löysäksi ja tyhjäksi väännöksi. Se muistuttaa vain yhtä episodia Stephen Kingin kirjoittamasta ja Romeron ohjaamasta elokuvasta Yöjuttu (1982). Herra Valdemarin tapauksesta innostuneille voi suositella luettavaksi amerikkalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin novellia Cool Air (1939).

Mustan kissan kirot

Suomalaiselle sensuurin suojelemalle elokuvakansalle italialaisen nykykauhuelokuvan kiistaton ykkösnimi Dario Argento ei valitettavasti kerro yhtään mitään. Ohjaajan visuaalisesti lahjakkaat, äänimaailmaltaan tukahduttavat ja kerronnaltaan äärimmäisen tiivistunnelmaiset tarinat ovat yksi toisensa jälkeen jääneet tulematta maahamme. Vuonna 1975 kansainvälisen läpilyöntinsä elokuvalla Profondo Rosso tehnyt ohjaaja on jalostunut elokuva elokuvan jälkeen yhä hienostuneemmaksi ja taitavammaksi tappamisen ja pelon estetiikassaan. Suspirian (1977), Infernon (1980) ja Tenebraen (1982) yltiöväkivaltainen vyörytys on vaihtunut ohjaajan myöhemmässä tuotannossa entistä kypsempään hurmeisen kerronnan ja giallo-elokuvalle tyypillisen juonenkehittelyn harmoniaan. Dario Argenton viimeisimmät ohjaukset Opera (1988) ja La Sindrome di Stendhal (1996) vievätkin roolihahmonsa pelkojensa sydänmaille.

Ohjaajan viimeisin, täysin visuaalisen väkivallan hylännyt La Sindrome di Stendhal on tekijänsä paras työnäyte kaikessa karuudessaan ja säälimättömyydessään. Kauhuelokuvan todellisen mestarin käsissä myös Poen kuuluisin novelli Musta kissa saa arvoisensa tulkinnan. Dario Argento muokkaa runollisen tarinan hulluuden ja väkivallan maailmasta lisäämällä kirjailijan alkuperäiseen kertomukseen synkkiä keskiajan maailmaan sijoittuvia uniosuuksia. Italialaisen kauhuohjaajan Poe-filmatisointi pesee tällä(kin) kertaa amerikkalaisen kollegansa tekeleen sekä juonensa rakentelullaan että saavuttamallaan tunnelmalla. Valittaen voi vain todeta, että Musta kissa on tullut suoraan videolevitykseen kulkematta teatterilevityksen kautta, sillä italialaisen kauhun mestarin taidonnäytteet ovat juuri parhaimmillaan valkokankaalla. Juuri kokonaisuuden Musta kissa -osuus nostaa videon vuokraamisen ja tutustumisen arvoiseksi.

* * *
Arvostelukäytännöt