Onni von Sopanen kotikatsomo

Johanna Vuoksenmaa tuli elokuvarintamalla tunnetuksi ensimmäisellä pitkällä ohjaustyöllään Nousukausi. Hänen toinen elokuvansa Onni von Sopanen on Jussi-palkittua esikoista monin verroin terävämpi ja toimivampi. Jos Nousukautta voi moittia rikkonaisuudesta ja särmättömyydestä, niin Onni von Sopasessa palaset ovat paikoillaan ja asenne kohdillaan.

Elokuva ei ole niinkään pelkkä lastenelokuva, vaan lapsenomainen elokuva. Yksitoistavuotiaiden elämänmeno on tavoitettu taidokkaasti. Näkökulma kantaa niin lapsi- kuin aikuishahmojen kautta. Pääosassa ovat tietysti poikaset Onni ja Josku sekä luokkaan tuleva uusi oppilas Miro. Kepposten ja kamppailujen lomaan lomittuu myös perhe-elon moninaisuus.

Kymmenvuotiaiden mieliä askarruttavat kysymykset ovat isoja pulmia, vaikka vanhempien mielestä hassuja ovatkin. Vastaukset ne on saatava hassuihinkin kysymyksiin. Samalla moneen asiaan ja arvokysymykseen tulee kaivattua lisävalaistusta. Oppia ikä kaikki, vanhemmillakin, kuten Heinähatussa ja Vilttitossussa, jonka poikamaiseksi versioksi Onni von Sopasen voi melko helpostikin mieltää.

Lapsenomainen suoruus on elokuvan piristysruiske ja ansio. Kun Onnin äidin sisko tapaa Joskun yksinhuoltajaisän, niin sen enempää soutamatta ja huopaamatta äidin sisko lähtee yökylään, hammasharja tietysti mukana! Suorasukainen monitasoisuus vetoaa aikuiskatsojaan, mutta ei jätä lapsikatsojiakaan ulkopuolelle. Lasten taso on läsnä läpi elokuvan. Tosin yli yksitoistavuotiaille voi samaistumisen kynnykseksi nousta se, että elokuva kertoo heitä itseään nuoremmista.

Vaikka elokuvan näppärän dialogin maailma ei todellisuutta ehkä sellaisenaan tavoitakaan, niin positiivisessa mielessä elokuva on aito ja sen komiikka kumpuaa arjesta ja jokaiselle tunnistettavista asioista. Tällaista elämänmakuista komediaa meillä on tehty liian vähän.

Syystä tai toisesta Onni von Sopanen jäi ensi-iltakierroksellaan harmittavan vähälle huomiolle. Sääli, sillä kyseessä on ehdottomasti vuoden parhaimpiin lukeutuva kotimainen elokuva, jonka soisi Nousukauteen suhteutettuna saavan omat jussinsa oikeasti nokkelasta käsikirjoituksesta, hyvästä ohjauksesta ja vakuuttavasta näyttelijäntyöstä.