Mulan kotikatsomo

Koronavuosi on ollut kohtalokas Disneyn isoille elokuvanimikkeille. Näistä näkyvin on ollut Mulan, josta povattiin alkukevään suurta valkokangashittiä. Olosuhteiden pakosta elokuva kuitenkin päätyi teattereihin ainoastaan muutamissa maissa, kun taas lopuissa se tuli vaiheittain katsottavaksi Disneyn omassa suoratoistopalvelussa.

Vuoden 1998 samannimisen animaatioelokuvan uusversio on ehtinyt kulkea karikkoisen matkan. Pandemian aiheuttamien ongelmien lisäksi Mulan on läpi tuotantonsa paistatellut parrasvaloissa lukuisten kohujen saattelemana. Elokuvan lopputeksteissä osoitetut kiitokset uiguurien uudelleenkoulutusleirejä Kiinassa pitävälle virastolle on lähinnä kirsikka pr-lokaa suoltavan kakun päällä, jonka jälkiä Disney on joutunut tämän tästä mediassa siivoilemaan.

Kun savuverho kohujen ja kolhujen ympärillä viimein hälvenee, niin jäljelle jää niiden keskellä oleva elokuva. Tältä osin kyseessä on jälleen yksi lisä Disneyn vaisujen ja haaleiden uusversiointien alati kasvavaan pinoon.

Mulanin tarina pohjautuu kiinalaiseen kansantaruun nuoresta naisesta, joka pojaksi tekeytyen lähtee sotimaan maahan hyökkääviä pohjoisen heimoja vastaan. Tarusta sovitettu alkuperäinen animaatioelokuva ilmestyi Disneyn renessanssikauden loppuvuosina, jolloin innostus studion animaatioelokuvia kohtaan oli jo hiljalleen hiipumassa. Vaikka elokuva jäi aiempien merkkiteosten jalkoihin, niin kyseessä on silti pienimuotoinen helmi Disney-animaatioiden joukossa. Ydinsanoma itsensä hyväksymisestä ja kuoresta ulos astumisesta nousi nimihenkilön kautta esikuvaksi LGBTQ-väestölle jo kauan ennen Frozenin Elsaa.

Elokuva luotti yksinkertaiseen rakenteeseen, altavastaajatarinaan ja läpipuskeviin musikaalinumeroihin. Uudessa versiossa malli hakeutuu lähemmäksi supersankarikuvastoja ja kiinalaisia wuxia-elokuvia. Taistelukoreografioita, fantasiaelementtejä ja eeppisiä soturikertomuksia yhdistelevä kokonaisuus on kiistatta komeaa katsottavaa, mutta sisällön tasolla auttamattoman repaleinen.

Yhteiskunnan kahlitsevuutta ja sisäisen voiman löytämistä kuvaava nuoren naisen kasvutarina ei koskaan konkretisoidu sille tasolle, jota temaattinen ulottuvuus siltä vaatisi. Ohjaajana toimiva uusiseelantilainen Niki Caro kyllä yrittää parhaansa, mutta rahkeet sanoman puhuttelevuudelle jäävät pelkiksi alkioiksi. Vaikka sisällön tasolla ollaankin lähellä Caron maagisrealistista menestysteosta Valasratsastaja, niin studioelokuvan jäykkä luonne ei anna tekijälleen samoja valmiuksia teemojen kypsyttämiseen.

Viiden eri käsikirjoittajan nimiin kreditoitu elokuva näkyy tekstitasolla uudelleen työstöjen, studion vaatimusten ja optimoitujen kompromissien kudelmana. Kyseessä on dramaturgisesti hutera ja linjaton pompöösi, jonka muotopuolisuudesta kärsii pahiten sen keskushenkilö. Mulan on tunkkaisen toteava persoona vailla animaatiosisarensa haavoittuvaisuutta. Vahvan naishahmon karikatyyri pelkistyy nyt epämääräisillä chi-energioilla ladatuksi erityisyksilöksi, joka murtaa patriarkaalisen yhteiskunnan rakenteet jos vain rinnalla kulkevat miessoturit tälle siunauksensa antavat.

Koreat puitteet eivät onnistu kätkemään lopputuloksen sisällöllistä haaleutta. Kiinan markkinoille suunnattuna massatuotteena Mulan on kiusallinen virhearviointi länsimaisten perinteiden ja Itä-Aasian pintapuolisten kulttuurilainailujen sulatusuunina. Muilta osin kyseessä on jälleen yksi studioelokuva, jonka jähmeissä rakenteissa tukahtuu tekijänsä lupaava ääni. Kuoresta irtautuminen jää vain ideaksi elokuvan sisälle.