Mayday kotikatsomo

Maydayn (2019) premissi on sinänsä aivan kelvollinen: ilmassa olevan lentokoneen matkustajia alkaa kadota. Mistä ihmeestä oikein on kyse? Jotain yliluonnollista – ja pahaa – täytyy olla tekeillä.

Valitettavasti high concept -lähtökohdista ei saada aikaiseksi mitään kiinnostavaa. Mayday on kyhätty suoraan nettivuokraamoiden syövereihin äärimmäisen pienellä budjetilla ja vielä vähäisemmällä kunnianhimolla. Se ei ole edes hauskalla tavalla huono, vaan pelkästään ankeaa katsottavaa.

Näyttelemisen taso tuo jäykkyydessään mieleen PlayStation 2 -pelien välianimaatiot. Jännitystä koetetaan pitää yllä yksitoikkoisella trillerimusiikilla, vaikka ruudun tapahtumat ovat lähinnä lentoemäntien ja lentopoliisi Andersonin (Michael Paré) kuljeskelua koneen käytävillä ja välillä myös ohjaamoon. Viime minuuteilla saadaan pari nopeaa mörkötehostetta, jotka kuka tahansa kuminaamarin ja tekoverta omistava amatööri pystyisi rökittämään.

Ehkä armollisen lyhyttä 73 minuutin kestoa lukuun ottamatta leffasta on siis vaikea keksiä mitään edes laimeasti myönteistä sanottavaa – tai sanottavaa ylipäätään, sen verran mitättömästä tekeleestä on kyse. Jos Mayday olisi ainoa elokuvavaihtoehto lennollani, ryntäisin kiskomaan koneen ulko-ovea auki.