Maria, ilena eres de gracia kotikatsomo

Maria Full of Grace nappasi erinäisillä elokuvafestivaaleilla useitakin palkintoja. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä se ei silti tarjoa vaan osoittautuu riisuttuna melko perinteiseksi kasvutarinaksi kolumbialaisella mausteella.

Elokuvan päähenkilö Maria (Catalina Sandino Moreno) on 17-vuotias kolumbialainen tyttö, joka paremman elämän toivossa suostuu kuljettamaan huumeita Yhdysvaltoihin. Mainoksen mukaan elokuva perustuu "tuhanteen tositarinaan". Nämä raadolliset kertomukset ohjaaja Joshua Marston esittää yhden henkilön kautta hieman samaan tapaan kuin Lukas Moodysson Lilja 4-everissä.

Maria Full of Grace tasapainottelee subjektiivisen ilmaisun ja dokumentaarisen kuvauksen välimaastossa olematta kunnolla kumpaakaan. Yhtäältä Marston pitää Marian jatkuvasti kameran edessä ja tämä implikoi, että näkökulma kaikkeen on aina Marian. Tätä olisi voinut korostaa vaikkapa darrenaronofskylaisittain siten, että Marian tunnetiloja ja olemista korostetaan esteettisillä valinnoilla ja samalla luovutaan tietynlaisesta fotorealistisesta otteesta. Marston kuitenkin yrittää pitää larryclarkmaisesti kliinisen dokumentaarista etäisyyttä henkilöihin ja tapahtumiin. Tämä yhdistelmä ei valitettavasti toimi kunnolla vaan elokuva maistuu liiaksi kompromissilta. Potentiaalia Joshua Marstonissa toki on mutta ilmaisun hiominen sekä erityisesti oman itseilmaisun löytäminen vaatii tunnetusti useimmissa tapauksissa vuosien raskasta työtä.

Maria Full of Gracen tarjoama kuva kolumbialaisten elämästä ei ole turhan ruusuinen. Nuoret tytöt työskentelevät piiskurin ikeessä vailla ihmisarvoa taatakseen suurperheilleen kunniallisen toimeentulon. Vaikka markkinahenkinen yhteiskunta mitä väittäisikin, ihminen ei ole robotti, jonka tehtävänä on ainoastaan tuottaa tulosta. Omaa ihmisyyttään vastaan toimiminen kalvaa Mariaa kuin lihaan uppoavat ruusunpiikit. Pian hän ymmärtääkin, että on aika heittää hanskat tiskiin ja katsoa mitä muita vaihtoehtoja maailma tarjoaa.

Vaihtoehtoja ei raskaana olevalla köyhälle kolumbialaistytölle ole montaa. Itse asiassa niitä tuntuu olevan ainoastaan yksi: huumeiden salakuljetus Yhdysvaltoihin. Marian tie viekin odotetusti ojasta allikkoon. Jos rehellisen työn tekijällä vielä oli jonkin verran ihmisarvoa, ei huumemuulilla ole sitä lainkaan. Huumekauppiaille ihminen on ainoastaan kuljetusväline; tyhjä kuori, jonka arvon määrittää sisältö. Ja kyse ei todellakaan ole sisäisestä kauneudesta vaan huumeampulleista, joita tytöt ovat nielleet ennen lentomatkaa. Ilman niitä he ovat arvottomia. Muuleja New Yorkissa vastaanottavat rikolliset pääsevät avaamaan tämän raadollisen näkökulman kirjaimellisesti, kun yksi tytöistä sairastuu hajonneesta ampullista.

Hienoimmin niin esteettisesti kuin sisällöllisestikin elokuvan muoto-sisältö tematiikkaa toimii kohtauksessa, jossa tytöt ovat lentokoneessa ja odottavat pelonsekaisin tuntein laskeutumista Yhdysvaltoihin. Klaustrofobisen ahdas lentokone vertautuu tyttöjen vatsassa möyriviin huumeampulleihin. Tytöt taistelevat tuskanhiki otsalla fyysistä ulostamisen tarvetta vastaan. Tämä kamppailu viedään inhorealistisiin ulottuvuuksiin asti: kermavaahdon kera mikä tahansa maistuu paremmalta. Samalla tavoin kuin huumeet ovat loukussa tyttöjen vatsassa, ovat tytöt vankeina lentokoneessa. Tilanteesta ei enää ole olemassa ulospääsyä vaan jaetut kortit on katsottava loppuun saakka. Alusta asti on selvää, että kaikki muulit eivät pääse onnellisesti perille. Siksi salakuljettajia on lennolla mukana lukuisia.

Kun Kolumbia on agraarinen, köyhä ja kurja eikä siellä ihmisellä ole kuin kourallinen tapoja elää, näyttäytyy Yhdysvallat Marialle varsinkin lopussa utooppisena monien mahdollisuuksien maana. Ehkä Marian näkökulmasta johtuen elokuvassa ei liiemmin kyseenalaisteta kouluja käymättömän ja kieltä osaamattoman ihmisen mahdollisuuksia selviytyä oudossa maassa. Tässä tulee sisällöllisesti ratkaiseva ero esimerkiksi Lilja 4-everiin, jossa vieraaseen maahan saapuneen tytön pieni ja viaton sydän poltetaan nopeasti loppuun. Maria Full of Grace sen sijaan vannoo uuden elämän ja armon nimeen.