Lumottu kotikatsomo

Naiivi ja onnellisiin loppuihin vakaasti uskova prinsessa Giselle on juuri saamaisillaan unelmaprinssinsä piirretyssä satumaailmassa, kun sulhon ilkeä äitipuoli, vallanhimoinen ja paha kuningatar noituu neidon nykypäivän New Yorkiin. Manhattanille viemäriaukosta tupsahtava prinsessa muuttuu samalla animaatiohahmosta oikeaksi nuoreksi naiseksi, joka on kermakakkupukuineen ja lapsekkaine ajatusmaailmoineen aivan vieraalta planeetalta ihmisten reaalimaailmassa vallitsevan kaaoksen ja kyynisyyden keskellä.

Perinteisten prinsessasatujen hahmoja ja konventioita 2000-luvun suukaupunkiin sijoittuvaan romanttiseen komediaan yhdistelevän Lumotun alkuasetelma on sinänsä herkullinen ja antaisi mahdollisuuksia raisuun parodiaan, jossa suomittaisiin surutta hömppäromanssien aikansa eläneitä arvoja ja umpikonservatiivisia asenteita. Mutta kun ei. Harmi kyllä.

Lumottu on kovasta yrittämisestä huolimatta hieman vaivaannuttava ja kömpelön oloinen semi-modernisointi tuotantoyhtiönsä Disneyn vanhoista iki-ihanista prinsessapiirretyistä ja kokoperheen klassikkomusikaaleista. Elokuvan kompastuskiveksi muodostuu ennen muuta se, että romanttinen prinsessakomedia on kovin kiltti pyrkiessään miellyttämään vähän kaikkia ja sopimaan mahdollisimman monen ikäisille katsojille.

Lajityyppi- ja itsetietoinen parodia, jota elokuvantekijät ovat epäilemättä koettaneet tehdä, jää tyystin hampaattomaksi. Lumotun huumori on herttaisen yhdentekevää ja söpöstelevää pelleilyä. Elokuva käy kiinni traditionaalisten satujen juonikaavoihin, arkkityyppisiin hahmoihin ja sokerisiin loppuratkaisuihin silkkihansikkain, liiankin lempeästi ollakseen lopulta kovinkaan kiinnostavaa tai edes viihdyttävää katsottavaa.

Laulu- ja tanssinumerot ovat varsin selkeitä kunnianosoituksia vanhoille Disney-musikaaleille, joskin elokuvan rallatukset kuulostavat kokonaisuudessaan kovin tasapaksuilta. Joukosta erottuu kunnolla vain Lumikki-klassikolle mainiosti kumartava Happy Working Song, joka kahden muun elokuvan kappaleen kanssa tavoitteli kevättalven Oscar-jaoissakin parhaan leffalaulun pystiä. Se, että Lumotusta pääsi mukaan viiden Oscar-ehdokkaan joukkoon peräti kolme biisiä, ei kuitenkaan kerro elokuvan musiikillisesta tasosta. Pikemminkin kyse on musikaali- ja musiikkielokuvien yleisestä aallonpohjasta.