Konflikti kotikatsomo

Finanssikriisi, koranavirus, you name it. Meillähän asiat ovat lähtökohtaisesti onneksi niin hyvin, joten ei syytä huoleen. Vaan mitäpä, jos olisikin.

Nato-Suomessa tuntemattomat (jotka tosin saapuvat Venäjältä ja delegaation propagandaedustajat puhuvatkin sattumoisin venäjää) hyökkääjät valtaavat Hangon. Tunkeutujien vaatimus kuulostaa vähäpätöiseltä: Hankoniemen uudelleen vuokraus talvisodan hengessä. Siviilejä ei vahingoiteta, mitä nyt rettelöijät laitetaan nippuun.

Miten virkakunta reagoi asiaan? Mitä jos, huippuluokan armeijamme ei todellisuudessa olekaan aivan A-luokkaa tositilanteessa. Oivana juonilinjana maavoimien joukko-osaston harjoitustilanteen eskaloituminen tositoimiin. Tulee itku monelle. Mitä jos kuvitelma Dumas-henkisestä Naton viidennestä artiklasta tarkoittaakin oikeasti yksi joidenkin ja kaikki vain hyvin harvojen puolesta? Merkityksetön maa, pieni alue, ei kiinnosta, jatkakaa omin neuvoin. Tunteita katalysoiva aloitus.

Toki uskottavuuden rajoja venytetään usealla eri osa-alueella. Näinkö helppoa olisi Suomen fyysisenkin infran samanaikainen sabotointi. Kriisivalmiuden kannalta keskeiset yksityisetkin toiminnot voisi lamauttaa yhdellä digiviruksella. Järjettömän asearsenaalin rahtaaminen Suomeen ei soittaisi mitään ennakoivia hälykelloja.

Osittainen satuilu kuuluu genreen ja tietty luo tätäkin kautta pelotetta, että kaikki on hyvin, kunhan vain siihen uskotaan. Jos Yhdysvallat hylkäisi, olisivatko länsimaiset lähinaapurit tosipaikan tullen valmiita auttamaan?

Kuvakerronta on kohdallaan ja nykystandardien mukaan rytmitetty. Pikaisia kohtauksia, lyhyitä ja tarkkoja leikkauksia. Väkinäistä henkilösuhdevatvontaa, joka laskee jännitettä, mutta ei onneksi liikaa. Juonilinjat etenevät, jos eivät nyt aivan haukan, niin sentään variksen lailla. Toimintakohtauksissa näkyy pientä nykimistä, mutta se ei ole katselukokemuksesta poissulkevaa. Louhimiehen ydinosaamista on repiä hahmoistaan haluttuja tunnetiloja esiin. Räiskintärevittelyt kannattaisi jättää suosiolla vähemmälle. Sarjan haasteeksi muodostuu intensiteetin ylläpito. Kolmeen alkujaksoonkin mahtuu liikaa löysiä syvänteitä.

Sarjaa selvästi suunnataan kansainvälisille markkinoille. Repliikkien jatkuva pomppiminen englannin ja suomen välillä aluksi hämää, mutta siihen tottuu vähitellen. Käsikirjoitusringissä on ollut apuna Remes-tyylisiä jännäreitä sutiva Helena Immonen. Hänellä on aikaisempaa maanpuolustus taustaa. Remeshän on koko uransa maalaillut uhkakuvia itäisestä naapurimaasta.

Ilahduttavaa nähdä, että huolimatta himmeiden tähtien alla syntyneestä Omerta 6/12 -elokuvasta, Louhimiehen projektiin on saatu mukaan yksityistä pääomaa liike-elämän puolelta. Super Kodisoja ja Jaiku Koponen ovat osaltaan panostaneet sarjaan. Upeaa havaita, että rahoittajat jaksavat uskoa kotimaisiin kulttuurituotteisiin.

Vaan eipä tämäkään tuotanto ko(l)huitta mennyt maaliin. Yle uutisoi syksyllä 2023 näkyvästi tekoprosessiin liittyvistä haasteista sekä hämmingeistä. Akun touhuista ei jännitystä puutu kameran takaakaan. Hänellä kuitenkin on osaamista sujuvaan kuvalliseen rytmitykseen. Mitähän Omertastakin olisi voinut tulla, jos tuotanto olosuhteet olisivat olleet suotuisammat.

Näyttelijäsuoritukset ovat pääosin onnistuneita. Sanna Marinin julkisuuskuvaa muistuttavana presidenttinä Sara Soulié toimii varmasti kuin huippuoptimoitu algoritmi. Samoin Peter Franzénia ja Pirkka-Pekka Peteliusta seuraa mieluusti.