Kolja kotikatsomo

Eurooppalainen elokuva ymmärretään usein taiteellisena ja älykkömäisenä, jota ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle, eikä suuren yleisön ymmärtämys ole liiemmälti tälle edes langennut. Vaikeaselkoisten juonikoukeroiden värittämät tarinat ja seisovat kuvat eivät ole pitäneet yllä eurooppalaisen elokuvan katsomisnautintoa. Tämä kivireki on syöstänyt monet eurooppalaiset elokuvat pieniin teattereihin, joissa niitä on päässyt ihastelemaan vain kourallinen yleisöä. Niinpä on todella positiivista nähdä toimivan ja laadukkaan eurooppalaisen elokuvan saavuttavan myös kaupallista meriittiä. Jan Sverákin ohjaama Kolja voitti vuoden 1997 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin, eikä syyttä. Tsekkiläiset ovat ennenkin kunnostautuneet elävän kuvan saralla - kuka voisikaan unohtaa esimerkiksi loistavia tsekkiläisiä animaatioita. Sverakin tiimi: ohjaaja/tuottaja Jan Sverák ja käsikirjoittaja/näyttelijä Zdenek Sverák sekä brittituottaja Eric Abraham ovat työstäneet humoristisen, vakavan, koskettavan ja yleisöystävällisen elokuvan, joka kertoo liikuttavan tarinan miehestä ja pojasta sekä Tsekin vapautumisesta Neuvostomiehityksestä.

© www.Miramax.com

Eletään vuotta 1988 silloisen Tsekkoslovakian pääkaupungissa Prahassa. Frantisek Louka (Zdenek Sverák) on lahjakas muusikko, joka filharmonikkouransa jälkeen yrittää elättää itseään soittelemalla hautajaisissa ja restauroimalla hautakivien tekstejä. Louka on 55-vuotias poikamies, jonka silmäkulmassa palaa se poikamaisuuden liekki, josta naiset pitävät.

Louka, kuten eivät muutkaan kansalaiset, ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, Neuvostomiehitykseen. Hiljaisuus vallitsee ja tyytymättömyys kytee pinnan alla. Turhautuneena ja rahapulassaan Louka suostuu riskialttiiseen järjestettyyn avioliittoon venäläisen naisen kanssa. Loukan uunituore aimo loikkaa Länsi-Saksaan ja lopulta Louka saa huolehdittavakseen rahavaimonsa viisivuotiaan pojan, Koljan (Andrej Chalimon). Loukan on vannoutuneena poikamiehenä vaikea mieltyä ajatukseen huolehtia lapsesta, mutta vähitellen hän alkaa löytää elämästään uusia näkökulmia ja asioita lapsen viattoman läsnäolon kautta. Niin Louka kuin Koljakin ovat molemmat järjettömän yhteiskunnan viattomia uhreja, jotka voivat vain löytää toisensa.

Ystävyyden lämmin henkäys

Kolja on ruohonjuuritason henkilökuvista lähtevä kertomus vastuusta, välittämisestä, löytämisestä, rakkaudesta ja yhteiskunnan järjettömyydestä. Päähenkilö Loukaan kulminoituu erittäin vahvasti turhautuneisuus ja samalla heräävä elämänilo isällisten tunteiden kautta. Louka kuvastuu itsensä hukanneena ihmisenä, joka löytää elämän ja itsensä uudestaan vasta löydettyään sen, mitä voi etsiä, kuten vertauskuvallisesti elokuvasta on tulkittavana, kun Kolja laittaa kätensä Loukan silmille kuin kätkeäkseen hänet löytämään sen, mitä etsiä. Kolja tuo kansallisen trauman ja sorron aiheuttaman tyhjyyden ja turhautuneisuuden hyvin arkiselta tasolta ilmi ilman suurta showta, mikä tekee elokuvasta nimenomaan uskottavan, vakuuttavan ja vaikuttavan.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat lämpimän elämänläheisiä ja nämä ansiot lepäävät pääasiallisesti Loukaa tulkinneen Zdenek Sverákin ja Kolja-poikaa näytelleen Andrej Chalimonin harteilla. Molempien, kuin myös muidenkin näyttelijöiden, roolisuoritukset antoivat yksinkertaisuudessaan elokuvalle elämän maun aitouden. Elokuvan kokonaisuutta tukee hyvän tarinan ja koskettavien näyttelijäsuoritusten lisäksi tyylikkään hiljainen ja lämmin visuaalisuus sekä hallittu ohjaus lisänään hieno musiikki. Lyhytelokuvilla ja dokumenteilla kunnostautuneelta nuorelta ohjaajalta, Jan Sverakilta, Kolja on vakuuttava taidonnäyte, niin yhteiskunnallisesti kuin elokuvallisesti.

Kolja ei ehkä nouse mestariteosten luokkaan, mutta sisällyttää sen katsojaa koskettavan elokuvan taian, joka nykyään on Hollywoodin liukuhihnan rullatessa niin harvinaiseksi käynyt. Kolja on onnistuneesti murtautunut eurooppalaisen elokuvan vakiokaavojen kivireestä unohtamatta kuitenkaan kulttuurista painoarvoaan. Pieni on kaunista ja koskettavaa, jos se pysyy itselleen uskollisena. Toivon mukaan jokainen katsoja löytää itsestään edes pienen palan Loukan ja Koljan välisestä ystävyydestä.