Kingdom of Heaven - taivas maan päällä kotikatsomo

Hollywood tuottaa tasaiseen tahtiin historiallisia spektaakkeleja. Näiden tavoite ei voi olla vain menneisyyden representointi, eikä niitä sellaisena tulisi katsoakaan. Kukapa nykyään ei tietäisi, että keskiajalla ei kuljettu puhdas tukka hulmuten tai hymyilty valkoisin hammasrivistöin. Sijoittamalla elokuva toiseen aikaan tai paikkaan onnistutaan parhaimmillaan näyttämään ja kritisoimaan nykypäivän epäkohtia.

Ridley Scottin "toinen Gladiaattori" sijoittuu ristiretkien aikaan 1100-luvulle. Kingdom of Heavenissa Liam Neesonin esittämä aatelinen ilmestyy tunnustamaan äpäräpoikansa Balianin, jonka elämästä on sisältö kadonnut lapsen ja vaimon kuoleman myötä. Seppänä työskennellyt poika (Orlando Bloom) saa isän tapaamisesta tarvittavan sysäyksen ja lähtee etsimään anteeksiantoa taivaan valtakunnasta Jerusalemista. Monilahjakkaasta pojasta sukeutuu tuossa tuokiossa ritari ja Jerusalemin puolustaja, joka selviytyy kaikista ylimaallisista koettelemuksistaan. Mies on totisesti seppä syntyessään!

Jerusalem kuvataan elokuvassa Uutena Eedeninä, jossa jokaisella on mahdollisuus luoda nahkansa. Tilattomasta voi tulla kuningas ja kuninkaasta kerjäläinen. Tilaisuus tekee varkaan eli vallantavoittelijoita riittää. Sodat ovat keino maineen niittämiseen, ja taistelut ovatkin yhtenään käynnissä. Uskonnot näytetään elokuvassa hyvin toistensa kaltaisina, samoin uskovat. Joka leirissä on miehiä, jotka kutsuvat hulluuttaan Jumalan tahdoksi. Jumalalla oikeutetaan sodanlietsonta, jota tosiasiassa motivoivat valta, raha ja kunnianhimo.

Jumalan valittu kansa sotii yhä edelleen. Satojen vuosien aikana ihmiskunta ei siis ole muuttunut yhtään viisaammaksi. Uskonto on nykyäänkin pätevä syy tappamiseen. Toisaalta kulissina voidaan käyttää myös maailmanrauhaa tai oletettuja ydinaseita. Ajatus on sama: epäitsekkäästi autetaan heikkoja ja vähäväkisiä.

Kingdom of Heaven marssii sotaa vastaan. Elokuvan johtoajatus on relevantti sekä keskiajan että nykyajan näkövinkkelistä. Kirkko ei tee seurakuntaa, eikä uskonto uskoa. Pyhä paikka on pelkkä paikka, kun taas yksittäinen ihminen on elävä ja siten kaikkea muuta arvokkaampi uskontokunnastaan riippumatta. Tätä ekumeenista suvaitsevaisuutta ei onnistuta hukuttamaan edes sekavan henkilögallerian ja haparoivan juonen alle. Tarinankuljetukseltaan Kingdom of Heaven ei valitettavasti yllä Gladiaattorin tasolle, vaan seisoo samassa rivissä viimeaikaisten sotasankariuuvutusten Troijan (2004), Aleksanterin (2004) ja Kuningas Arthurin (2004) kanssa. Pahimmin Kingdom of Heaven kompastuu päähenkilöönsä. Orlando Bloomin näyttelemä Balian on yksi-ilmeinen ja lähestulkoon mykkä. Balianin vaisuun rooliin olisi tarvittu huomattavasti Orlia karismaattisempi näyttelijä, jotta elokuva olisi edes pikkuisen koskettanut.

Elokuvan ekstrat tarjoavat täsmälleen samaa. Tavaraa on paljon ja osa siitä olisi varsin kiinnostavaakin. Massiivisuus kuitenkin väsyttää ja keskittymiskyky herpaantuu mahtipontisuuden edessä. Karsimalla olisi niin lisämateriaalista kuin itse elokuvastakin saanut mielenkiintoisemman. Kauniit ajatukset haipuvat nyt räimeen alle. Ajattelemisen sijasta katsoja keskittyy seuraamaan miekkojen kalinaa ja nuolien suhinaa.