kauriinmetsästäjä kotikatsomo

Yhdysvallat vetäytyi Vietnamin sodasta vuonna 1973. Se ei kuitenkaan merkinnyt sodan loppumista, sillä se jäi Watergate-skandaalin ohella vuosikausiksi kalvamaan amerikkalaisten tuntoja ja ajatuksia. Vietnamin sodan traumaattinen kokemus on läsnä hyvin olennaisella 1970-luvun amerikkalaisessa elokuvassa, vaikka itse sotaa kuvaavat teokset kokivat tulemisensa vasta vuosikymmenen jälkipuoliskolla, kun kansakunnan tunteet alkoivat vähitellen tasaantua. Etenkin suurelokuvat Kauriinmetsästäjä ja Ilmestyskirja Nyt (1979) herättivät uudelleen amerikkalaisten ristiriitaiset tunteet sodasta, jonka Washington olisi halunnut jo unohtaa.

Ciminon ja Coppolan elokuvat valmistuivat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti levottomana aikana. Amerikkalaiset eivät kokeneet pelkästään Vietnamin sotaa ja Watergatea, vaan myös sen, miten tietty mielikuva Amerikasta koki päätöksensä. Tämä selittää sen, miten Kauriinmetsästäjä kykeni herättämään - päinvastoin kuin Ilmestyskirja Nyt - niin suurta vastakaikua ja hyväksyntää amerikkalaisessa yleisössä. Tämä tosin tekee Ciminon teoksesta paljon enemmän omaan aikaansa sidotun kuin Coppolan yleisemmällä tasolla puhuttelevan mestariteoksen.

Viidellä Oscarilla palkittu Kauriinmetsästäjä oli ensimmäinen elokuva, joka keskittyi kuvaamaan amerikkalaisia tuntoja ennen ja jälkeen Vietnamin sodan. Konfliktin tuhoisia vaikutuksia tarkasteltiin pienen ystäväryhmän, heidän yhteisönsä ja rikkaan joskin raskaan symboliikan kautta. Ciminon eepos onkin paljon enemmän elokuva amerikkalaisesta yhteisöstä, joka koki sodan, kuin itse Vietnamista. Se melodramatisoi lähihistorian subjektiiviseksi kokemukseksi yrittämättä edes jäljittää Vietnamin sodan syitä.

Mytologisointiin ja metaforiin tukeutuvaa ilmaisutyyliä on paljon arvosteltu sen kritiikittömästä ja yksiulotteisesta suhtautumisesta Vietnamin sotaan. Ollaan tästä sitten mitä mieltä tahansa Kauriinmetsästäjä on yksi 1970-luvun suuria amerikkalaisia kertomuksia. Kerronnan voimaa ei voi kuin ihmetellä ja sitä kasvattaa vielä maagisen omistautunut näyttelijätyöskentely. Clairtonin pikkukaupungin työläisyhteisön elämän ja tuntojen voimakas kuvaus pysähdyttää edelleen. Se, mitä Kauriinmetsästäjä sodan realismissa menettää, se ottaa takaisin yhteisön ankarassa ja kauniissa kuvauksessaan. Loppukohtauksessa henkiinjääneet laulavat God Bless American, mikä saattaa aluksi tuntua kiusallisen naiivilta, mutta kohtaus toimii, koska he ovat kaikki amerikkalaisia ja kaaoksesta selvinneitä. He laulavat eheyttääkseen haavoittuneen, suuria menetyksiä kokeneen yhteisönsä. Kauriinmetsästäjän loppu on näin jopa terapeuttinen, kun se symboloi oman aikansa amerikkalaisille menetyksen hyväksymistä rohkaisten optimismiin tulevaisuuden suhteen. Tässä mielessä elokuva harvinaisella tavalla kosketti amerikkalaista todellisuutta.

Vietnam kuvataan kiinnikkeettömänä painajaisena, jossa päähenkilöiden mitkään normaalielämän normit eivät enää päde. Kuuluisa venäläinen ruletti on ehkä merkittävin metafora, jossa väkevästi tiivistyy väkivallan, yksinäisyyden, epätoivon, pelon, alistamisen ja kauhun siivittämänä sodan julma sattumanvaraisuus. Kauriinmetsästäjän pimeyden ydin kulminoituu lopulta vaikuttavalla ja katkeralla tavalla saigonilaiseen peliluolaan. Amerikkalainen Vietnam-kokemus laajentuu yksilön murhenäytelmän kautta yleisemmälle tasolle, kun amerikkalaissotilas painaa aseen piipun ohimolleen ja puristaa liipaisinta. Suoremmaksi ja puhuttelevammaksi vertauskuvaksi USA:n Vietnamin sotaretken turhuus tuskin voi tulla.

DVD / kuva: 16:9 Widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 2.0/5.1; tekstitetty; Extrat: Cast&Crew; Traileri.