Jurassic World kotikatsomo

Jurassic World palaa Steven Spielbergin Jurassic Park -elokuvan (1993) maisemiin. Trooppiselle saarelle on pystytetty entistä ehompi teemapuisto yli 20 vuoden jälkeen. Välissä ilmestyivät jatko-osat Kadonnut maailma – Jurassic Park (1997) ja Jurassic Park III (2001).

Jurassic Worldissa seikkailujen ytimessä ovat jälleen vanhemmistaan erilleen joutuneet lapset ja elokuvan pääparin muodostavat nuori nainen ja mies. Puistossa työskentelevä Claire saa vieraikseen lomailevat siskonpoikansa ja myöhemmin joukon jatkoksi liittyy puiston eläintenkouluttajana toimiva, maskuliinisuutta tihkuva Owen.

Jurassic World on kahta viimeisintä Jurassic Park -elokuvaa aavistuksen rouheampi. Dinosaurukset eivät näytä yhtä muovisilta, ja miljöön kuvauksessa on samaa tenhoa kuin saagan ensimmäisessä elokuvassa. Tässä mielessä Jurassic World edustaa osin paluuta ensimmäisen elokuvan tunnelmiin. Elokuvassa myös nostalgisoidaan ensimmäistä osaa tarinan tasolla.

Toimintaelokuvien naiskuvissa on viime vuosina nähty monipuolistumisen merkkejä. Esimerkiksi elokuvissa Mad Max: Fury Road ja Star Wars: The Force Awakens naishahmo on aktiivinen toimija seksualisoidun objektin sijaan. Jurassic Park -elokuvat edustavat enemmän koko perheen seikkailuelokuvia kuin toimintaelokuvaa, joten roolien murros ei ole saavuttanut tätä genreä.

Clairen hahmo on urbaani ja urasuuntautunut nainen, joka ei huolitellun habituksensa puolesta sovellu seikkailuihin viidakossa. Käärittyään hihat Claire on kuitenkin valmis juoksemaan korkokengissään vartaloa nuolevissa vaatteissa, ja välit Owenin kanssa alkavat tiivistyä. Clairen kommentti omasta valmiudestaan viidakkoseikkailuun ja myöhemmät kuvakulmat ovat niin itsetietoisen liioiteltuja, että ne voi tulkita piikiksi toimintaelokuvien tavanomaiselle naiskuvalle. Mitään tätä suurempaa irvailua perinteisille rooleille ei kuitenkaan nähdä.

Jurassic Park -elokuvien yhtenä keskeisenä teemana voikin nähdä keskiluokkaisen amerikkalaisen ydinperheen kriisin, jossa perheen hajoamisen uhka on alati läsnä. Jurassic Worldissa ”ongelmana” esitetään Clairen haluttomuus perustaa perhe. Tarinan aikana muodostuvaa pääparia yhdistää toisten lapsista huolehtiminen yhdessä – eräänlaisen väliaikaisen perheen muodostaminen. Claire kokee muutoksen kylmästä uranaisesta vereväksi äidiksi. Konservatiivista sanomaa tukee analogia dinosaurusten geenimanipulointiin: olemme tuhon omia, jos emme noudata biologian meille asettamia lakeja.

Jurassic World on parhaimmillaan kuvatessaan kaaosta huvipuistossa – länsimaiseen elämäntapaan kuuluvan kaupallisen kulttuurin äärimmäisessä ilmentymässä. Loppukohtaus tekee kieli poskessa kunniaa hirviöelokuvien perinteelle, kun dinosaurukset ottavat mittaa toisistaan. Tässä mielessä elokuva on vapautunut ja viihdyttävä verrattuna kahteen aiempaan Jurassic Park -elokuvaan. Se ei yritä olla muuta kuin yksinkertainen ja viihdyttävä seikkailuelokuva.