Susi ja Punahilkka kohtaavat tulevaisuuden Japanissa

Lähitulevaisuudessa yleiset levottomuudet pakottavat Japanin hallituksen toimimaan. Poliisin rinnalle perustetaan poliisijärjestö CPO, jonka tarkoituksena on valvoa järjestystä Tokiossa. Mellakan keskellä yksi CPO:n mies joutuu vastakkain nuoren naisen kanssa. Nainen räjäyttää itsensä, ja miehen mieleen jää soimaan yksi kysymys: miksi? Hän tutustuu kuolleen naisen siskoon ja tilanne käy monimutkaiseksi, kun hän joutuu yllättäen valinnan eteen, mennäkö terroristien mukaan vai jatkaako omaa työtään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jin-Roh: The Wolf Brigade on Mamoru Oshiin (Ghost in the Shell 1 ja 2, Avalon) käsikirjoittama tulevaisuuden kuva Japanista muutoksen pyörteissä. Väkivaltaisuudet ja levottomuudet ovat pakottaneet hallituksen ja poliisivoimat toimimaan: kansalaisten suojaksi luodaan poliisiorganisaatio, joka on päästä kantapäähän panssaroitu ja aseistettu. Yleistä järjestystä häiritsevät ihmiset ovat kuitenkin tavallisia nuoria kansalaisia, eivätkä juurikaan eroa poliisivoimissa palvelevista miehistä.

Ydintarinan lomassa kulkee kehystarina Punahilkasta matkalla isoäitinsä luokse. Japanilaistetussa versiossa nuoret naiset, jotka riskeeraavat henkensä asiansa puolesta, ovat punahilkkoja. Tarinan sudet ovat poliiseja, jotka eivät voi luonnolleen mitään. He tekevät velvollisuutensa olosuhteissa, joissa heidän tunteensa ovat tekoja vastaan. Punahilkka-tarinan ytimessä puolestaan susi opettelee luottamaan punahilkkaan, mutta onko suteen luottamista?

Minkäänlaista tulevaisuuden technomaailmaa Jin-Roh ei kuvaa, vaan tulevaisuuden maailma on pitkälti samanlainen kuin nykypäivän maailma. Tällä tavalla kuvattu todellisuus on realistisempi kuin yleensä anime-elokuvissa. Jin-Roh on siksi harvinainen lähitulevaisuuden kuvaus, jonka olisi voinut tehdä ihmisnäyttelijöiden avulla, eikä alkuunkaan piirrettynä. Silti sen teho osittain pohjaa nimenomaan siihen, että kyseessä ovat tyylitellyt piirroshahmot, jotka liikkuvat utuisessa, tummasävyisessä maailmassa. Tunnelma Hiroyuki Okiuran esikoisohjauksessa on intensiivinen ja ehyt, eikä tarinan sanoma jää epäselväksi.

Erityisen huomion Jin-Roh ansaitsee sen hillitystä lopusta. Varsin usein japanilaiset paisuttavat anime- ja mangatuotantojensa loput uskomattomiin sfääreihin ja viimeistään siinä vaiheessa lyö tarina vatsaan. Jin-Roh kulkee eteenpäin levottomuuksista huolimatta rauhallisesti ja päättyy samalla tavalla, ilman paisuttelua, ilman ylidramatisointia. Susien ja punahilkkojen maailmassa asiat ovat yksinkertaisesti niin kuin ne ovat.

* * * *
Arvostelukäytännöt