It Follows kotikatsomo

It Follows (2014) on kevytversio David Cronenbergin tuotannon kauhukappaleista. Vaikka David Robert Mitchellin ohjauskäsikirjoituksesta osin uupuukin cronenbergmaisesti kieroutunut häijyys ja ajatuksellisesti mitattuna syvemmät tasot, on ajojahdissa silti oivaltavuutta enemmän kuin kourallisessa tusinaslashereita.

Yhtä ihmistä kerrallaan jahtaava nimetön ja sanaton se on erittäin ohuesti kelmuttu sukupuolitaudin allegoria, joka tuskin tulee nousemaan Freddyn ja Michaelin seuraan klassiseksi teinimurhaajaksi. Ikonipotentiaalin puute ei kuitenkaan ole ongelma. Väistämättömyys ja etäisyyksistä välittämätön läsnäolo ovat selittämättömyyden ohella sen vahvuudet.

Kivipesty esikaupunki on esteettisesti aikamatka 1970- ja 1980-luvun taitteen kauhuelokuviin. Vaikka elokuva sijoittuu nykypäivään, ovat sen tyyli ja olemus ajalta, jona merkittävä osa teinijahtien tärkeimmistä alkuteoksista muotoutui wes cravenien ja john carpenterien käsissä.

Perinnöksi voitaneen laskea myös elokuvan hirviöstä lähtöisin oleva moraalinen konservatismi. Sattumanvaraisen irtoseksin päälle langetettava kuolettava stigma elvyttää ajattelua, joka tuntuu parhaimmillaankin vanhakantaiselta kädenojennukselta aikakaudelle, jona esiaviollisen seksin harrastamisesta seurasi sarjamurhaajan puukonisku.

Elokuvan kiinnostavinta antia edustaa ajatus sen kohteen vaihtumisesta seksuaalisen kanssakäymisen kautta. Vaikka kerran taudin saanut onkin aina tappolistalla, voi ympärilleen nussia suojaverkon, sillä tappajaa kiinnostaa aina vain tuorein tartutettu. Tämän valinnan äärellä pähkäilevien nuorten seuraaminen on It Followsin ajatuksellisesti kiehtovin aspekti.

Lukuisat hiekkamonttuelokuvantekijät ovat aloittaneet kauhulla. Myös It Followsia, vaikka se ei olekaan ohjaajansa esikoispitkä, leimaa hyvänlaatuinen käyntikorttimaisuus. Elokuvasta paistaa läpi vahva tarve allekirjoittaa jokainen kohtaus. Vaikka toisinaan tämä näkyy itsetarkoituksellisesti taituroivina otoksina, ovat rauhallisuudessaan piinaavat kamera-ajot ja groteskit yksittäiset kuvat elokuvan suuri vahvuus. Tarinan ajautuessa lievään toiston kierteeseen, säilyy tunnelma kuitenkin miellyttävän ahdistavana.

It Follows on fiksuimmillaan herkullisen lähellä David Cronenbergin psykologista kauhua, jossa varsinainen pelko nousee pikemminkin tilanteiden henkisestä kuin fyysisestä uhkaavuudesta. David Robert Mitchell on kuvakerronnaltaan esikuviensa tasolla, mutta älyllinen puoli jää vielä hieman vajaaksi.