Invasion of the Body Snatchers kotikatsomo

Jack Finneyn romaani The Body Snatchers (1955), jossa avaruudesta tulevat siemenkodat luovat ihmiset korvaavia kopioita, on kiehtonut elokuvantekijöitä julkaisustaan alkaen. Ensimmäisenä adaptaation pariin pääsi studioelokuvanteon ammattilainen ja myöhemmistä kovaotteisen kyynisistä toimintaelokuvistaan tunnettu Don Siegel elokuvallaan Varastetut ihmiset / Ruumiinryöstäjät (Invasion of the Body Snatchers, 1956). Kylmän sodan ajan tieteiselokuvan klassikoksi noussut jännityselokuva peilasi amerikkalaisten kommunismin pelon lisäksi aikansa rotujännitteitä.

Useita filmatisointeja kerännyt The Body Snatchers on aina ilmentänyt oman aikansa kipukohtia. Toinen filmiversio tarinasta nähtiin monipuolisen draama ja genre-elokuvien ohjaaja Philip Kaufmanin toimesta omaa tuotantoaikaansa heijastavassa ja psykologisemman kauhuelokuvan aspektin ottavassa elokuvassa Ihmispaholaiset (Invasion of the Body Snatchers, 1978). Siinä ihmisten kopiot edustavat identiteettipolitiikan vastakkaisia osapuolia, itsekeskeistä nykykulttuuria sekä kulkutautien uhreja.

Kuolevalta planeetalta avaruuden syövereistä saapuu muukalaisia San Franciscon suurkaupungin vilinään hippiajan vastakulttuurisen ilmapiirin loppuaikoina. Muukalaiset alkavat tuottaa kauniiden vaaleanpunaisten kukkien avulla niiden lähellä olevat ihmiset kopioivia siemenkotia. Suomessa puheenaiheena olevien komealupiinien ja kurtturuusujen tavoin muukalaisten kasvustot leviävät kuin huomaamatta kaikkialle jättäen jälkeensä vain korvattujen ihmisten hämmentyneitä läheisiä, jotka tuskaa lievittääkseen hakevat apua julkkispsykiatri David Kibneriltä (Leonard Nimoy).

Terveysviraston virkamiehet Elizabeth Driscollin (Brooke Adams) ja tähän vetoa tuntevan kollegan Matthew Bennellin (Donald Sutherland) pääosaan nostava teos asettuu osaksi tieteiselokuvien epidemiakuvauksia. Muukalaissiemenkotien genealoginen kehitys ja maailmanvalloitus visualisoidaan tieteellisellä tarkkuudella. Niiden jäljille pääsevien Driscollin ja Bennellin selvitystyö johtaa epäuskoisesta alusta aina lopun selviytymiskamppailuun asti. Mukaan matkalle läpi suurkaupungin kansoittamien ihmiskopioiden tarttuu mutakylpylää pitävä kirjailija-aviopari Jack ja Nancy Bellicec (scifi-kauhuista tutut Jeff Goldblum ja Veronica Cartwright).

Science-fiction konseptistaan huolimatta Kaufmanin elokuva keskittyy ihmisten välisiä suhteita auki kerivään draamaan, joka toimii osuvasti roolitettujen keskushahmojensa välisen kemian, muunkin kuin biokemian kautta. Erityisen vakuuttava on roolistaan Saturn Award -ehdokkaaksi päässyt Adams, jonka toinen saman vuoden elokuva oli täysin erilainen Terence Malicikin Onnellisten aika (Days of Heaven, 1978). Hänen esittämän Driscollin kautta peilataan uskottavasti naisten asemaa sekä kotiväkivallan pelkoa hänen poikaystävänsä Geoffreyn (Art Hindle) ollessa ensimmäisiä kopioimisen uhreja. Ainoastaan seksualisointi miesfantasian kohteeksi ja houkuttelevaksi paholaiseksi muuttuminen vievät pohjaa hänen roolityöltään.

Michael Chapmanin kameratyöskentely luo alusta alkaen paranoian tunnetta ja subjektiivista näkökulmaa ihmisten kasvoja seuraavassa suurkaupunkiympäristössä sekä hyödyntää rikoselokuvan klassikoiden perintöä väreissä ja niiden takaisissa varjoissa. Denny Zeitlinin tarttuva score ja Ben Burttin aikaansa edellä ollut orgaaninen äänisuunnittelu luovat keskeisesti kauhutunnelmaa. Kameran edessä tehdyt efektit käänteisine liikkeineen vaihtelevat halvoista ja huvittavista geeleistä, saippuakuplista ja koiranaamareista mahan kääntävän epämiellyttäviin elollishybrideihin ennakoiden Rob Bottinin työtä John Carpenterin elokuvassa The Thing – ”se” jostakin (1982).

1950-luvun tieteiselokuvan uusintafilmatisointina sekä pienen joukon välisen paranoian kuvauksena Ihmispaholaiset on lähellä edellä mainittua Carpenterin mestariteosta. Ihmisruumiiden muutokset sekä Jeff Goldblum taas vievät ajatukset David Cronenbergin Kärpäseen (The Fly, 1986). Yhdessä nämä elokuvat pohjustivat tietä lähes kaikkien 1950-luvun tieteiselokuvien uudelleenfilmatisoinneille.

Kaufmanin Ihmispaholaiset toimii täydellisesti suhteessa Siegelin elokuvaan muodostaen sille tarinallisen jatkumon ensimmäisen elokuvan pääroolin tekevän Kevin McCarthyn cameolla sekä toteuttaen siitä studion vaatimuksesta leikatun huumorin ja otteestaan hellittämättömän loppuratkaisun. Tieteiselokuvaklassikon omillaan seisova uudelleenfilmatisointi tavoittaa 1970-luvun individualistisen suurkaupunkielämän hengen. Hiljattain menehtynyt ja merkittävän uran pää- sekä sivuroolien esittäjänä tehnyt Donald Sutherland huutaa itsensä elokuva historiaan.

Arrow Filmsin julkaisema blu-ray sisältää monipuoliset lisämateriaalit uusista elokuvaa koskevista keskusteluista ja analyyseistä aina vanhempiin elokuvan teon eri osa-alueista kertoviin materiaaleihin asti. Kiehtova on erityisesti Kaufmania tutkineen elokuvahistorioitsija Annette Insdorfin haastattelu. Elokuva löytyy katsottavaksi myös Amazon Prime Videon valikoimista.