Panssarijunalla helvettiin kotikatsomo

Politiikka ja sodankäynnin kritiikki on kaukana Enzo G. Castellarin sotarymistelystä Inglorious Bastards (1978), joka tottelee jos jonkinlaista nimeä mantereesta ja kielialueesta riippuen. Italialaisen genreohjaaja Castellarin filmografia koostuu värikkäästä valikoimasta sota-, spagettiwestern- ja toimintaelokuvia usean vuosikymmenen ajalta.

Dirty Dozen -henkinen retroräiskintä sijoittuu vuoden 1944 Keski-Eurooppaan, jossa ranskalaiset välttelevät saksalaisia ja saksalaiset amerikkalaisia. Toisen maailmansodan melskeissä kourallinen amerikkalaisia vankeja onnistuu pakenemaan saattajiaan matkalla vankileirille. Puolueettomaan Sveitsiin hakeutuessaan äijäporukka päätyy suorittamaan vaarallista tehtävää, jonka tarkoituksena on pilata natsien raiteille sijoittuva aseenkuljetusoperaatio.

Inglorious Bastardsin keskeisin elementti on härski ja liipaisinherkkä miesjoukko, josta löytyy kutakin erikoistehtävää varten soveltuva yksilö. Joukon karismaattisen johtajan, luutnantti Yeagerin (Bo Svenson) johdolla lainsuojaton viisikko suorittaa ryhmädynamiikkaa vaativia temppuja Robin Hood -kikkailusta saksalaispataljoonien listimiseen. Suurin osa Inglorious Bastardsin minuuteista kuluu natsien ampumiseen, kolkkaamiseen tai puukottamiseen.

Inglorious Bastards on B-luokkaisuudesta nauttivien sotaseikkailu, jonka viihdyttävyys on henkilögalleriassa ja toimintakoreografian seuraamisessa. Tahaton komiikka, kuten kolmen minuutin rakkaustarina ja liekehtivät pienoismallit kuuluvat asiaan. Testosteronia tihkuvan actionin itseisarvo on litistänyt toisen sukupuolen huvittavan marginaaliseen rooliin. Naisia toki voi olla, mutta niiden täytyy myös ammuskella tissisillään.

Repliikkiensä mittaisten hahmojen keskittyessä yksioikoiseen machoiluun, on Castellari rakennuttanut tappamisen järjettömyyden pohdinnan tyylikkäästi lavastukseen. Horisonttiin kiemurteleva tie, joka on täynnä räjäytettyjä autoja roikkuvia ruumiita ikkunoissaan, on groteski maalaus, surrealistinen pysähtynyt tila jossa karikatyyriset hahmot harhailevat kuin epätietoisina vallitsevasta kaaoksesta. Järjettömät ruumisläjät tarjoavat sopivan nurinkurisen miljöön miesten mustalle huumorille ja absurdille käytökselle.

Inglorious Bastards on ajankohtainen, koska B-luokan elokuvien suurimman fanin, Quentin Tarantinon seuraava sotaelokuvista ammentava remake -projekti lainaa siltä nimen lisäksi vähän muutakin. Näyttelijöistä yksi tulee varmasti olemaan Kill Bill 2:ssakin nähty Bo Svenson.

Tarantino on muiden hyviä ideoita kierrättäessään ja B-luokan helmiä ylistäessään luonut uudenlaisen katselutavan vanhoille elokuville. Inglorious Bastardsiakin katsoessa näkee jo Bruce Willisin ja Michael Madsenin laukomassa samoja repliikkejä ja luoteja kuin Castellarin paskiaiset.