In America kotikatsomo

Jim Sheridan tunnetaan laatuteosten Minun elämäni, The Boxer ja Isän nimeen tekijänä, joten korkeatasoista elokuvaa oli siis lupa odottaa myös In American kohdalla. Irlantilaista mielenlaatua ja yhteiskuntaa niin osuvasti kuvannut ohjaaja on nyt astunut hieman eri raiteille kuvatessaan nuoren, toki irlantilaisen, perheen muuttoa uuteen elämään Yhdysvalloissa. Sheridanin yhdessä tyttäriensä Naomin ja Kirstenin kanssa käsikirjoittama elokuva perustuu perheen omiin kokemuksiin heidän saapuessaan Yhdysvaltoihin. Perheen elämää varjostava trauma pojan kuolemasta taas pohjaa Sheridanin oman veljen menehtymiseen jo vuosikymmeniä aiemmin. Omakohtaisuus antaakin perustaa sille tuskalle, jonka kourissa elokuvan perhe kärsii.

Johnny ja Sarah ovat nuoria irlantilaisia vanhempia, jotka livahtavat kahden tyttärensä Christyn ja Arielin kanssa Kanadan kautta Yhdysvaltoihin. Perhe muuttaa Manhattanille mitä ankeimpaan huumemurjuun, mutta saa kuitenkin ystävän alakerrassa huutavasta taiteilijasta. Perheen onnellinen yhteiselo ei kuitenkaan ole ikuista, kun Johnny kamppailee työnsaannin kanssa, köyhyys vaivaa ja tuskalliset muistot pojan kuolemasta eivät jätä ketään perheestä rauhaan.

In America on niitä elokuvia, jotka omaavat kaikki ainekset mahtavaan lopputulokseen, mutta eivät aivan pääse omalle tasolleen. Tarinassa olisi mahdollisuudet koskettavaan tilinpäätökseen yhden perheen selviytymisestä, mutta langat eivät pysy käsissä loppuun saakka. Tästä ei voi syyttää ainakaan näyttelijöitä, sillä tyttäriä esittävät Sarah ja Emma Bolger onnistuvat nuoresta iästään huolimatta, eikä Paddy Considinekaan huono ole, mutta varsinkin Oscar-ehdokkaana olleet Samantha Morton ja taiteilija Mateota esittävä Djimon Hounsou antavat elämäntuskansa näkyä ja kuulua tavalla, joka tunkeutuu voimalla kuvaruudun toiselle puolelle. Silti, hienosta roolityöskentelystä huolimatta, Hounsoun hahmo vaikuttaa kuitenkin perustelemattomalta, eikä tunnu olevan kuin tarinan täytteenä.

Kertomalla tarina nuoren Christyn ja tämän videokameran kautta on mukaan saatu nuoruuden viattomuutta, mutta samalla elokuva kärsii naiivisuudesta ja ylisilotellusta ulkokuoresta. Liikuttavasta ja koskettavasta selviytymistarinasta ei saada kaikkea irti, kun esitetään nostalgian romantisoima näkemys Amerikan ja uuden elämän etsimisestä. In American kaunistellut näkemykset maailmasta ohittavat tosielämän ongelmat liian yksinkertaisesti. Perheen suuresta tuskasta nähdään vain pieniä häivähdyksiä, kun Sheridan keskittyy liikaa antamaan katsojille hyvänolontunnetta ja kuvaamaan elämän kauneutta, unohtaen välillä sen surullisen ympäristön ja elämäntilanteen, missä henkilöt elävät.