I'm Thinking of Ending Things kotikatsomo

Nuori nainen lähtee miesystävänsä kanssa ensimmäistä kertaa tapaamaan syrjäisellä maatilalla asuvia miehen vanhempia. Vaikka suhde on uusi, nainen harkitsee jo eroa. Matkan aikana päädytään kulkemaan läpi lumimyrskyn ja kokonaisten ihmiselämien.

Sisäisen ja ulkoisen todellisuuden suhde on toistuva teema käsikirjoittaja-ohjaaja Charlie Kaufmanin tuotannossa. Kaufmanin kirjoittaman ja Spike Jonzen ohjaaman Being John Malkovichin (1999) lähtökohtana on ovi näyttelijä John Malkovichin tajuntaan, ja parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinnon Kaufmanille tuonut Tahraton mieli (2004) sijoittuu pitkälti päähenkilön hajoaviin muistoihin. Kaufmanin edellinen elokuva, Kaufmanin kirjoittama ja yhdessä Duke Johnsonin kanssa ohjaama stop motion -animaatio Anomalisa (2015) teki nukeilla yksityiskohdissaan piinaavan todentuntuisen ja kokonaisvaltaisen kuvauksen yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä.

I’m Thinking of Ending Things perustuu Iain Reidin vuonna 2016 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin. Vaikka elokuva säilyttää romaanin lähtöasetelman ja keskeiset elementit, sijoittuu elokuvaversio kokonaisuutena ennen muuta jatkumoksi Kaufmanin tuotantoon. Elokuva sysää alkumateriaalia psykologisesta trilleristä surrealistisempaan ja filosofisempaan suuntaan. Vaikka elokuvassa on paikoin jännitettä, joka vertautuu esimerkiksi niin ikään erikoisesta vanhempien tapaamisesta alkunsa saavaan Get Out (2017) -trilleriin, I’m Thinking of Ending Things muuttuu edetessään yhä avoimemmaksi. Toisiaan seuraavien ja loppupaljastusta kohti etenevien käänteiden sijaan elokuva karkaa genresääntöjen ja yksinkertaisten selitysten tuolle puolen.

Keskushenkilöiden suhde ja keskustelut johdattavat olemassaolon ydinkysymyksiin alkaen todellisuuden luonteesta ja ulottuen aina elämän rajallisuuteen. Elokuvan jännite ei synny kuoleman uhasta vaan vääjäämättömyydestä ja jokaisen arkisen valinnan yhtäaikaisesta lopullisuudesta ja väliaikaisuudesta.

Elämämme on tarina, jonka kerromme itsellemme. Lavastamme tapahtumat todellisuuteen, jonka uskomme kiistattomaksi ja konkreettiseksi, vaikka kaikki suodattuu kuvitelmiemme läpi. Langetamme itsemme oman kertomuksemme päähenkilöksi ja sankariksi, vaikka kertomus niin monilta osin on kaikille sama.

Ennen pitkää kaikille selviää, mitä maatilan porsaille tapahtuu. Ennen pitkää kaikki kohtaavat vastoinkäymisiä, epäonnistumisia, noloutta ja häpeää. Haavoittuvuus saa meidät kääntymään itseemme, vaikka juuri se yhdistää meitä eniten. Takertuessamme omaan, kuviteltuun ainutlaatuisuuteemme tulemme eristäneeksi itsemme yhä vain tiukemmin omaan tajuntamme vangiksi.

I’m Thinking of Ending Things kietoo itseensä moninaisia viittauksia runouteen, maalaustaiteeseen, elokuviin ja tieteeseen. Sen kuvakerronnassa tilat, ajat ja jopa ihmiset alkavat hiljalleen limittyä. Kaikki tämä korostaa, miten monella tapaa niin yksityiseltä tuntuva kokemus maailmasta on yhteinen ja miten kaukana elämä on johdonmukaisesta ja lineaarisesta tarinasta.

Kuljemme läpi ajan ja aika kulkee läpi meistä. Uskomme tekevämme valintoja ja kuvittelemme valintojemme seurauksia. Ehkä saan palkinnon yritteliäisyydestä lahjakkuuden tai taitojen sijaan. Ehkä voitan Nobelin tai esiinnyn musikaalin pääroolissa. Ehkä maalaan tauluja tai opiskelen kvanttifysiikkaa. Ehkä olen tarjoilija tai vahtimestari. Ehkä kaiken tämän kuvittelun keskellä elämä on vaarassa jäädä vain tarinaksi.

I’m Thinking of Ending Things ei tyhjene yhteen katselukertaan. Lopulta ihmisyyden perimmäinen tragedia ehkä on, että ihmiselämän täytyy.