Ikuistetut hetket kotikatsomo

Ikuistetut hetket kertoo tosipohjaisen tarinan köyhän työläisnaisen, Maria Larssonin, ja tämän perheen elämästä 1900-luvun alkupuolen Ruotsissa. Elokuva pohjautuu Marian tyttären Majan muistelmiin. Elokuvan pääosassa nähdään ennenkin ohjaaja Jan Troellin kanssa yhteistyötä (Il Capitano, 1991) tehnyt Maria Heiskanen. Marian aviomies Siggenä nähdään intensiivisen ja väkivahvan roolisuorituksen tekevä Mikael Persbrandt. Molemmat pääosien esittäjät palkittiin Ruotsin ”Jussi-palkinnolla” eli Guldbaggella. Ikuistetut hetket voitti myös parhaan elokuvan Guldbaggen ja oli ehdolla Oscareita jaettaessa. Elokuva oli myös ehdolla Golden Globe -kisassa parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa.

Marian elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, pikemminkin jatkuvaa raatamista ja tuurijuopon miehensä väkivaltaisuuden ja mielialojen muutosten sietämistä. Köyhän ja naisen osa ei ole helppo, mutta elämään mahtuu silti myös paljon valoisia hetkiä, lasten tuomaa iloa ja suoranainen ihme, arpavoittona saatu kamera, joka avaa Marialle mahdollisuuden itseilmaisuun, oman tilan löytämiseen ja myöhemmin myös elinkeinoon. Elokuva tarjoaa hyvän lähtökohdan pohdinnoille ja keskustelulle naisen ja miehen rooleista ja tasa-arvosta, niiden muutoksista, sekä parisuhdeväkivallasta, joka on yhä kaikesta näennäisestä tasa-arvoistumisesta huolimatta lähes vaiettu ongelma. Väkivaltaa kuvataankin otteella, joka kouraisee katsojaa syvältä eikä taatusti jätä kylmäksi. Moni asia on sadassa vuodessa muuttunut, liian moni pysynyt ennallaan.

Jan Troell (s. 1931) on paitsi ohjaaja, myös kuvaaja, ja tämän huomaa kuvien pikkutarkkuutena ja kauneutena. Elokuva etenee useiden, miltei pysähtyneiden, vanhaa seepiansävyistä valokuvaa muistuttavien kohtausten kautta kronologisesti kauniina ja traagisena kuten elämä parhaimmillaan. Itselleni monista kuvista mieleen tulivat ruotsalaisen taitelija Carl Larssonin perhettä kuvanneet akvarellit, tosin Larssonin porvarillisesta perheidyllistä vuokramurjuihin siirrettyinä versioina. Elokuva on visuaalisesti täydellinen teos, jonka miltei jokaista kuvaa voisi katsella itsenäisenä taideteoksena.

Ikuistetut hetket herättää pohtimaan kuvan tallentamisen myötä muuttunutta suhdettamme muistoihin ja historiaan. Valokuva, joka on todellakin vain silmänräpäyksen mittainen pala todellisuutta, tekee muistot eläväksi, ja tuo pieni hetki jää elämään ikuisesti, tai ainakin niin pitkäksi aikaa kun on kuva ja katselija. Kuvan avulla voi tarkastella myös muutoksia kulttuurissamme, esimerkiksi tavoissamme käsitellä ja ymmärtää kuolemaa. Elokuvassa on kohtaus, jossa äiti pyytää Mariaa kuvaamaan vastikään kuolleen tyttärensä. Tämä ennen varsin yleinen tapa tuntuu nykyisin monista makaaberilta, sillä kuolema on pyritty kätkemään nykykulttuurissa mahdollisimman tarkoin. Silti monikaan ei tule miettineeksi, että katselemme usein elokuvissa jo ajat sitten kuolleita näyttelijöitä, joille on suotu kuvien kautta ikuinen elämä.

Vanha mestari Jan Troell tuntuu saavuttaneen taiteentekijänä täyden kypsyyden, jossa jokainen siveltimenveto on tarpeellinen ja harkittu. Mestariteoksen tekemiseen tarvitaan loppujen lopuksi vain perusvärit.