Hymypoika kotikatsomo

Kun Jukka-Pekka Siilin ohjaama Hymypoika tuli ensi-iltaan, oli markkinointi ankaran päällekäyvää ja sensaatiohakuista. Se saattoi nostaa monilla arvostelijoilla hieman niskakarvoja pystyyn. Nyt kun myrsky vesilasissa on tyyntynyt voi elokuvaa katsoa sen suuremmitta ennakko-odotuksitta.

Hymypoika perustuu kaupunkilegendaan. 18-vuotiaat kulosaarelaispojat päättävät perustaa kerhon, jossa aletaan taltioida omaa seksielämää videolle. Parhain nauha palkitaan Hymypoikapatsaalla. Vanhempiensa merenrantatalon perivä Taavi (Jussi Nikkilä) on kuvannut kaikkea ympäristössään jo pienestä pitäen. Supliikkimies Jere (Reino Nordin) ei halua jäädä missään toiseksi, panovideo pitää tehdä hinnalla millä hyvänsä. Reetan (Jenni Banerjee) mielestä hänen kohtalonsa on rakastua Jereen. Puolivahingossa alkanut leikki saa vakavia piirteitä.

Kuvaamisesta kertovassa elokuvassa on loistava kuvaus. Jarkko T Laineen monipuoliset kuvat nuorisosta Helsingissä hengittävät kiihkeästi, musiikkivideomaisesti ja monipuolisesti. Hienot värit luovat loistokkaan pinnan, joka kutsuu katsojaa tirkistelemään.

Monet näyttelijöistä ovat ohjaaja Siilille tuttuja Juulian totuudet -televisiosarjasta. Tämä varmaankin on ollut luomassa hyvää henkeä ja luontevuutta, joka ryhmästä välittyy. Reino Nordinin kulumattomat ja persoonalliset kasvot jäävät mieleen velmupoika Jeren vilkkusilmäisessä roolissa. Samoin vaitonaista ja traagisen menneisyyden omaavaa Taavia esittävä Jussi Nikkilä on mielenkiintoinen.

Kaiken ennakolta puhutun pornokohun jälkeen ei alastomuus ole mikään pääaihe elokuvassa. Hymypojan moraali on selvä, ja lopussa seisoo monenlaista opetusta. Elokuva käsittelee yliseksuaalistuneessa yhteiskunnassa eläviä lapsia, joiden vanhemmat eivät ole sen parempia kuin ylilyöntejä kokeileva jälkikasvunsa. Hymypoika on penäämässä rajoja kasvatukselle, joka sallii liikaa. Kaksinaismoralistista, skandaalinkäryistä, Levottomat-trilogian tyylistä ennakkomainontaa ei enää muisteta, joten nyt mieleen jää moraalisesti kantaaottava elokuva. Tyylilajina ei ole saarnaavuus, vaan visuaalisesti hieno, urbaani nuorisoelokuva.

Ehkä poikien välisen kilpailutilannetta enemmän käsittelemällä olisi joihinkin aika dramaattisiin ratkaisuihin saanut enemmän motivointia. Henkilöitä ja tarinalinjoja on paljon, joten kaikkia ei tietenkään saada yhtä syvällisiksi. Pieni tiivistäminen olisi voinut olla paikallaan.