Housut pois! kotikatsomo

Eräs viime vuoden katsotuimpia elokuvia maailmassa oli yllättäen eräs pienimuotoinen englantilaisfilmi, jossa työttömät duunarit päättivät ansaita rahaa strippaamalla. Kuulostaa sinänsä mitäänsanomattomalta, vai mitä? Uskomattoman positiivinen maanläheisyys ja tavallisten miesten ponnistelu uuden projektinsa parissa tekevät kuitenkin Housut pois! -elokuvasta (The Full Monty, 1997) ehdottomasti erään viime vuosien parhaista komedioista ja kovan videosuosikin.

"Trainspotting"-leffasta (1996) tuttu Robert Carlyle esittää työtöntä sheffieldiläistä terästyöläistä Gazia, jonka vaimo asuu toisen miehen kanssa ja vaatii lisää elatusapua. Gaz ja hänen tukeva kaverinsa Dave (huippuhyvä Mark Addy) yllättyvät huomatessaan, kuinka riehaantuneita kaupungin naisista tulee, kun ryhmä miesstrippareita vierailee lähikapakassa. He päättävät kokeilla samaa kikkaa. Ongelmana on vain, ettei kumpikaan miehistä osaa tanssia.

Ratkaisu löytyy miesten vanhasta pomosta Geraldista (Tom Wilkinson), joka hänkin on työttömänä, ja edelleen esittää vaimolleen lähtevänsä joka aamu töihin, kun ei henno pyytää tätä lopettamaan alituista ostamista. Gaz ja Dave huomaavat Geraldin harrastavan vanhoja paritansseja ja pyytävät tätä opettajakseen. Miehiä tarvitaan kuitenkin vielä lisää ja alkaa tiukka paikallisten kykyjen katselmus. Koreografian kangerrellessa avuksi otetaan taattuun brittityyliin jopa futisjoukkue Arsenalin paitsiokuviot. Miesten oivallettua tämän, yhteinen sävel löytyy kuin salamaniskusta.

All the way…

Elokuvan nimitermi Full Monty tarkoittaa kaiken toiselle näyttämistä. Tällä kikalla Gaz arvelee vetävänsä ryhmänsä kanssa salin täyteen ja saavansa kerralla kuitattua puuttuvat elatusmaksunsa. Paitsi alaosan riisumista, Full Monty tarkoittaa myös loppuun asti menemistä partnerin kanssa, joten elokuvan nimessä on selvä kaksimielinen sanoma. Luonnollisesti myös leffan musiikki koostuu kunnon heiluttelubiiseistä 70-luvun parhaaseen discotyyliin.

Amerikkalaishitin Titanicin (1997) kahmiessa suurimman osan tämänvuotisista Oscar-palkinnoista, Housut pois! -elokuvan osalle jäi kerätä parhaan komediamusiikin pysti. Se menikin oikealle henkilölle. Brittituottaja Anne Dudley sai soundtrackilleen koottua komean paketin alaan liittyvää musiikkia Hot Chocolaten klassikosta You Sexy Thingistä vanhan karvarinnan Tom Jonesin Joe Cocker -coveriin You Can Leave Your Hat On.

Erityisesti Jonesin mukaantuloa voidaan sanoa nimenomaan Dudleyn ansioksi. Hänen levytettyä comeback-biisinsä Kiss vuonna 1988 koneryhmä Art of Noisen kanssa, Dudley oli eräs yhtyeen taustahahmoista. Jonesin mukaan Housut pois! -elokuvan piti olla vain hauska pieni brittileffa, eikä kukaan ajatellut siitä tulevan nykyisenkaltaista maailmanlaajuista hittiä. Jonesin maineen naismaailmassa muistaen mies sai laulettavakseen melkein nimikkobiisinsä.

Brittikomedioiden vuosi 1997

Yhdessä Bean. Äärimmäisen katastrofielokuvan (Bean - The Ultimate Disaster Movie, 1997) kanssa Housut pois! piti käytännössä kaupallisesti menestyvien brittileffojen viittaa harteillaan viime vuonna. Bean teki tulkistaan Rowan Atkinsonista Britannian viime vuoden eniten ansainneen viihdetaiteilijan eikä kilpailija ollut pekkaa pahempi. Ensimmäisellä videojulkaisuviikollaan Housut pois! myi yli kaksi miljoonaa kopiota Euroopassa. Eurooppalainen elokuva ei liene tähän aiemmin pystynyt.

Molemmat brittikomediat olivat myös suuria hittejä valtameren takana. Yhdysvalloissa katugallupit kertoivat tavallisista ihmisistä, jotka olivat menossa katsomaan Housut pois! -elokuvaa kolmatta kertaa, mitä amerikkalaiset eivät eurooppalaisen elokuvan kohdalla yleensä tee. Johtuuko halusta Amerikan markkinoille vai mistä, mutta kumpikin brittifilmi on typistetty puoleentoista tuntiin. Huhut kertovat Beanin olleen alunperin tuntia pidemmän, mutta koeyleisönäytösten jälkeen elokuvaa leikattiin rajusti. Lopputulos onkin torso. Samanlaisia piirteitä on havaittavissa Housut pois! -leffan osalta. Jo muutenkin lyhyen elokuvan lopun yllättävyys tuo mieleen kuvan samanlaisesta riippuvuudesta amerikkalaiseen elokuvayleisöön. Epäilemättä levitysyhtiöillä on ollut oma sanansa tässä asiassa.

Työväenluokan sympaattinen kuvaus

Ohjaaja Peter Cattaneo on tehnyt elokuvan, jossa taantuvaa teollisuusaluetta ei nähdäkään loputtomien ongelmien ja sossujonojen luvattuna ympäristönä. Housut pois! näyttää aikuisten miehenköriläiden kerrankin innostuvan jostakin omasta luomuksestaan ja tekevän töitä yhteisen päämäärän eteen. Tällaista aloitteellisuutta, tosin ei välttämättä strippauksen parissa, soisi näkevänsä enemmän myös meillä Suomessa.

Housut pois!, kuten elokuvat yleensä, esittää kuitenkin yhteiskuntansa varsin sympaattisin ja arkirealismista irrallaan olevin juonenkääntein ja miksikäs ei? Elokuvien pääasiallisin tarkoitus on kuitenkin viihdyttää ihmisiä, jotka lippuja ostavat, eikä kouluttaa heitä vaikka jotkut täydelliseen intellektualismiin pyrkivät ohjaajat näin väittävätkin. Ja viihdyttää tämä produktio osaa, jopa siinä määrin, että tämänkin kirjoittaja aikoo tavastaan poiketen hankkia leffan itselleen. Housut pois! kestää hyvin useamman katselunkerran ja siitä jää hyvät fiilikset, toisin kuin 200 miljoonan dollarin laivaelokuvista.