Henkivartijat kotikatsomo

Keskellä Anders Nilssonin kohua herättäneen Nollatoleranssin (2000) jatko-osaa Henkivartijat (Livvakterna, 2001) turvallisuusfirman pomo kiteyttää kuulleensa kaveripoliisiltaan itärikollisuuden kolme kehitysvaihetta. Ensin länsimaahan, tässä tapauksessa Ruotsiin, tulevat huorat ja pikkurikolliset, tämän jälkeen pikkuyrityksiltä ruvetaan vaatimaan suojelurahaa ja lopulta itätulokkaat ottavat haltuunsa yrityksiä ns. vihamielisten ostoyritysten avulla. Jo tuon kakkosvaiheen aikana poliisi alkaa olla voimaton. Tällainen on temaattiselta asetelmaltaan uuden ruotsalaistrillerin ajatusmaailma, helppotajuinen ja järkeenkäypä, ainakin paperilla. Elokuva itsessään yrittää vain olla analysoimatta tätä sen syvemmin rullaten eteemme suoraa toimintaa viiden minuutin välein.

Henkivartijoiden mukaan ratkaisu itäblokin nahkatakkien kurittamiseen ovat ainoastaan yksityiset turvallisuusyritykset, jotka pystyvät suojelemaan rikasta yrittäjää, kun poliisin tässä kuvatut suorastaan naurettavat resurssit eivät riitä. Tilanne ei todellisuudessa ole ollenkaan näin yksioikoinen, mutta elokuva kannattelee pääajatustaan hyvin, viime aikoina tuttuun ruotsalaiseen toimintatyyliin. Hiekka pöllyää Svea-mamman sorateillä uusien saksalaisten maantieohjusten alla.

Henkivartijoissa vaatetehtaan kaksi nokkamiestä ovat hädässään pyytäneet virolaista turvallisuuseksperttiä hoitelemaan (sivistyneesti) Tallinnan sisarfirmalta 40 %:n tuloja vaatineet "suojelijat". Seurauksena on verilöyly, josta miehet pelästyvät, mutta ekspertti seuraa näitä Ruotsiin ja aikoo vallata yrityksen. Miesten kaveri, poliisina huonosti viihtyvä ja Likainen Harry -mentaliteetin omaava Jonas Falk (vähäeleisen tyylikäs Jakob Eklund), taivutellaan mukaan suojelemaan miehiä tehtävästä päävastuun ottavan suuren turvallisuusfirman ohella. Sitten nähdään, riittävätkö näin luodut barrikadit.

Elokuva pyrkii hahmottamaan nykyistä tai vielä hieman tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävää raakaa bisnesmaailmaa, jossa kasvottomat rikolliset pyrkivät ottamaan osansa yhtä kasvottomilta yrityksiltä ja jossa meidän Raidimmekin taannoin yritti luovia peräti 12 tv-osan verran. Asetelma on mielenkiintoinen, sillä rivikansalaisten ollessa teollisuusbisneksestä ulkona kuin lumiukko, on helppoa luoda kuvaa tunkkaisista kaupantekometodeista. Vaikka Henkivartijat vyöryttää lakkaamatta katsojan eteen tiukkaa toimintaa, se onnistuu silti pitämään yllä myyttiä tästä yritysmaailman ja venäjää koulussa opettelemaan joutuneiden talousrikollisten oudosta symbioosista, joka ei kestä päivänvaloa. Laadukas ruotsinmaalainen toimintaelokuva.