Hämähäkin sydän kotikatsomo

Monet ovat luonteeltaan pelkureita. Etenkin jonkin tuntemattoman osuessa ensi kertaa kohdalle, kuten vankilan. Joten lienee luonnollista, että mikä tahansa muu vaihtoehto kuin pitkään kestävä lusiminen sietämättömissä oloissa vaikuttaa houkuttelevalta.

Tulevaisuuden tuomituille aukeaa uusi mahdollisuus mystisessä Spiderhead-rangaistuslaitoksessa. Olosuhteet vaikuttavat näennäisesti mukavilta. Vastineeksi hotellimiljööstä ja tuomion lyhennyksistä, vangit tosin joutuvat hämärien lääkeprotojen koekaniineiksi. Kyseisillä kemikaaleilla on hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Bonuksena häkkilintuja alistetaan surutta klassisille psykologiatesteille, kuten Milgramin tottelevaisuuskoettelemukset, joissa koehenkilöitä yllytetään julmiin tekoihin toisia osallistujia kohtaan.

Netflix-elokuva Hämähäkin sydämen käsikirjoitus perustuu George Saundersin New Yorkerissa alun perin ilmestyneeseen tarinaan Escape from Spiderhead (suomeksi Pako hämähäkin sydämestä, luettavissa englanniksi täältä). Käsis pysyy jonkin matkaa alkuperäistarinan mukana, mutta loppu poikkeaa räikeästi novellista ja todella huonompaan suuntaan.

Siinä missä Saunders pohtii mielen, kehon ja tahdon vapautta suhteessa kuolemaan, elokuva ohittaa tyystin syvällisemmät tasot. Kontemploinnin sijaan päähenkilöt epätoivoisesti ja epäuskottavasti oikovat mutkia juoksemalla, veneilemällä ja lentelemällä. Tässä eivät tuotanto-odotukset ja monisäikeisyys kohtaa optimaalisella tavalla.

Kun rosterissa on nimiä, kuten Chris Hemsworth ja Miles Teller, kuviin on pakko uittaa mukaan keinotekoista toimintaa, sankariasetelmia ja muuta vakiohuttua, joiden kuvitellaan houkuttelevan suurta yleisöä. Hatunnosto Hemsworthille, että kaveri on tuottajaroolinsa lisäksi ottanut kaavastaan poikkeavan ja haasteellisen pahisroolin. Hän yrittää esittää sadistista huumeiden hallitsemaa Josef Mengele -hahmoa. Valitettavasti hän ei saa hahmoonsa hitustakaan auktoriteettia tai uhkaa. Kannattanee jatkossa keskittyä enemmän pullisteleviin poseerausrooleihin.

Eräänlaisessa pääosassa Teller erottuu joukosta pätevimpänä. Harmillisesti hänen hahmonsa ei vain sallita seuraavan alkuperäistä juonta. Pakonomaisena taisteluparinaan Jurnee Smollet onnistuu kohtuullisesti, mutta kärsii onnettomasta sarjakuvakarikatyyristään, joka on vedetty hatusta kässäriin. Saundersin vainoharhaisessa dystopiassa ei tällaiselle herkistelylle ja sankaruudelle ollut sijaa.

Ei hevillä uskoisi, että ohjaajana on toiminut Joseph Kosinski. Tämäkö kaveri ohjasi toisen Top Gunin ja Only the Braven? Mitä ihmettä hemmo on mietiskellyt kässäriä lukiessaan. Raha lienee ratkaissut tähän projektiin sitoutumisen. Harmittava huti oivasta tarinasta. Tässä rampautetussa muodossa elokuva ei palvele ketään.