Greedy People kotikatsomo

Pieni ja idyllinen amerikkalainen rantakaupunki saa uuden poliisin, Willin (Himesh Patel). Ensimmäisenä työpäivänään hän saa oppaakseen ja aisaparikseen vanhan ketun Terryn (Joseph Gordon-Levitt). Terry opastaa pikkukaupungin tärkeissä selviytymistaidoissa, kuten siinä, mistä poliisi saa ilmaista kahvia. Kohdalle osunut hälytyskeikka menee pahasti pieleen ja kaksikko kehittää suunnitelman, jolla pääsevät pälkähästä. Loput elokuvasta ihmetellään suunnitelman seurauksia.

Greedy People kierrättää ties kuinka monetta kertaa vanhan sanonnan varassa lepäävää tarinaa siitä, miten tilaisuus tekee varkaan. Ja miten nämä tilaisuuteen tarttuvat eivät ehkä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Kun sekaan kirjoitetaan persoonallisia hahmoja ja kummallista dialogia, homma alkaa kuulostaa Coenin veljesten elokuvilta.

Käsikirjoittaja Mike Vukadinovichin ja ohjaaja Potsy Poncirolin silmissä siintäneistä esikuvista ei jää epäselvyyttä. Mutta kaikki se, mikä Coenin veljesten elokuvissa rullaa rasvatuilla rattailla soljuvasti eteenpäin, pyörii Greedy Peoplessa kirskuen tyhjää paikoillaan.

Yritys on kyllä hyvä, sitä ei käy kiistäminen, mutta verkkainen kerronnan rytmi yhdistettynä valjuihin henkilöhahmoihin ja mitäänsanomattomaan dialogiin ynnää kokonaisuuden puisevan tavanomaiseksi. Yhdysvalloissa tämän sortin elokuvia tehdään paljon. Siis sellaisia, joissa yritetään olla tiedostavia ja nokkelia, mutta lopputulos on yhtä kiinnostava kuin vessapaperirullan hylsy.

Mukiinmenevän Old Henryn (2021) ohjannut Ponciroli ei saa Greedy Peoplea tarvittavaan liikkeeseen, joka tempaisi veijarimausteiseen tarinaan mukaansa. Tarjolla on vain aavistuksen sekavaksi jäävän tarinan apaattista seuraamista ahneuden teemojen syvällisemmän perkaamisen hiipuessa jonnekin kauniin iltaruskon kuulaamaan horisonttiin.

Williä näyttelevä Himesh Patel ja pulisonkipartaista Terryä antaumuksella tulkitseva Joseph Gordon-Levitt osaavat asiansa, mutta klassista kyttäparin dynamiikkaa he eivät välilleen kykene luomaan. Patel on suurimmaksi osaksi tietoisen poissaoleva Gordon-Levittin revitellessä jo pari askelta edempänä kohti seuraavia kohtauksia, joissa ei kuitenkaan tarinallisesti tapahdu paljoakaan, jos sitäkään vähää. Elokuva on sikermä toisiaan seuraavia kohtauksia, joista ei muodostu mitään sen suurempaa kokonaisuutta.

Greedy People on teknisesti pätevä tusinaelokuva tusinaelokuvien loputtomassa jatkumossa.