Gone Baby Gone kotikatsomo

Ben Affleck tekisi elokuvateollisuudelle suuren palveluksen siirtymällä kameran taakse pysyvästi. Näyttelijänä paremmin tunnetun miehen huippuhetki on vieläkin Matt Damonin kanssa käsikirjoitettu Good Will Hunting (1997) ja sen jälkeen luvassa on ollut laskukierteinen ura näyttelijänä, mikä kulminoitui surullisen kuuluisaan Gigliin (2003). Affleckin esikoisohjaus Gonen Baby Gone osoittautuu lupaukseksi paremmasta.

Amanda-niminen pikkutyttö katoaa bostonilaisesta lähiöstä ja murheen murtama täti palkkaa avuksi etsintöihin etsiväpariskunta Patrick Kenzien (Casey Affleck) ja Angie Gennaron (Michelle Mohnaghan). Äidin vastahakoisuus auttaa tutkinnoissa ei edistä Amandan kohtalon selvittämistä, eikä asiaa paranna, että poliisi ei tunnu luottavan etsivien ammattitaitoon. Sieppaus paljastuu pian osaksi isompia rikoskuvioita ja elokuva muuttuu etsivätarinasta enemmän eettisiä kysymyksiä pohtivaksi draamaksi.

Gone Baby Gone pyrkii piirtämään mahdollisimman todellisuutta vastaavan kuvan Bostonin lähiöistä. Aidoissa ympäristöissä paikallisten asukkaiden avustuksella kuvattu elokuva löytää kauneutta ränsistyneiden asuntojen keskeltä. Varjojen ja valon välinen kontrasti kuvauksessa toistuu myös tarinankerronnassa sen moniäänisten hahmojen kautta. Eräänlainen merkki onnistumisesta on myös, että Iso-Britanniassa elokuvan teatterijulkaisua jarrutettiin puoli vuotta, koska se muistutti liikaa Madeline McCainin kidnappausta. Vaikka Amanda Madelinea muistuttaakin, elokuva ei ole ammentanut inspiraatiota tapauksesta, vaan pohjana on toiminut Denis Lehanen samanniminen kirja.

Kuten ensimmäinen David Lehanen kirjafilmatisointi Menneisyyden ote, elokuva nostaa esiin useita eettisiä ongelmia omankädenoikeudesta median rooliin. Osa teemoista jää kuitenkin puolitiehen ajanpuutteen takia. Näin kantavaksi teemaksi muodostuu lähiön elämä. Jos myös Bostoniin sijoittuva Good Will Hunting pohti keinoja yhteiskuntaluokasta nousemiseen, niin Gone Baby Gone miettii, onko paremman elintason tavoittelu hinnalla millä hyvänsä välttämätöntä.

Elokuvan vahvuus on ennen kaikkea vahva näyttelijäkaarti, joka pitää huolen siitä, että vastakkaiset henkilöhahmot eivät jää mustavalkoisen ajatusmaailman loukkuun. Tästä ehkä parhaimpana esimerkkinä toimii voimakkaan roolityön Amandan äitinä tehnyt Amy Ryan. Alkoholistiäiti ilmaisee suruaan median edessä yliteatraalisesti, mutta kun kysymyksiä esittää median sijasta poliisi katoaa äidinvaisto täysin. Myös Casey Affleck ansaitsee kiitosta, vaikka rooli hieman muistuttaakin sulkeutunutta antisankaria, joka on jo nähty Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta elokuvassa.

Gone Baby Gone on muutakin kuin toimiva rikoselokuva. Se on kuvaus vastakkaisten ajatusmaailmojen välisessä taistelusta, josta kumpikaan osapuoli ei voi selvitä voittajana. Elokuva on kunnianhimoinen esikoisohjaus, joka ei synkästä aiheestaan huolimatta vaivu epätoivoon.