Fright Night kotikatsomo

Vanhoja 1980-luvun elokuvia on uudelleenfilmatisoitu melkoisesti ja tullaan uudelleenfilmatisoimaan jatkossakin, sillä uusien asioiden ja juonien sijasta on helpompaa kaivaa esille vanha teos ja päivittää sitä sen verran kuin on tarpeen. Metodissa on huonotkin puolensa erityisesti silloin, jos originaaliteos on ollut huomattavan merkittävä tai uniikki elokuva. Tällöin remake tuntuu pahimmillaan alkuperäisen merkkiteoksen häpäisyltä ja pääsääntöisesti tuiki tarpeettomalta.

Suurin osa remake-elokuvista tehdään kuitenkin sellaisten elokuvien pohjalta, jotka alun alkaenkin olivat lähinnä kertakäyttöiseksi tarkoitettua popparileffamateriaalia. Perusviihdeteosten juonikuviot pohjautuvat ajattomiin kerronnan arkkityyppeihin mutta niiden visuaalinen kuvasto on liiaksi sidottu menneille vuosikymmenille, jotta nykypäivän pintaviihteen suurkuluttajat jaksaisivat niihin paneutua. Tällöin on sinänsä loogistakin tehdä uudelleenfilmatisointeja, sillä nämä uudelleenfilmatisoinnit eivät suinkaan ole tarkoitettu alkuperäisteosta teini-ikäisenä katsoneille vaan uusille teini-ikäisille, jotka eivät vanhasta tiedä tai se ei heitä kiinnosta.

On myös aina helpompi tehdä uusintaversio hittileffasta tai niin sanotusta kulttileffasta, koska sillä on jonkinlainen pohjamaine ja tuottajiin vetoaa ajatus vanhasta hyväksi havaitusta kaavasta. Eikä ole haitaksi, jos alkuperäisen elokuvan fanit keskustelevat uudesta versiosta sekä puolesta että erityisesti vastaan, sillä ristiriitaisuudet synnyttävät mediahuomiota ja huomio tietää rahaa.

Tämän ajatuskulun varsin arkkityyppinen ruumiillistuma on uusi tulkinta vuoden 1985 kauhukomediasta Kauhujen yö, jossa pikkukaupungissa asuvan teinipojan, Charleyn, naapuriin muuttaa vampyyri nimeltään Jerry Danridge. Kukaan ei aluksi usko Jerryn olevan vampyyri vaikka alueen asukkaita katoaa mystisesti, joten Charleyn on ryhdyttävä vampyyrijahtiin.

Uusi Fright Night ei keksi turhaan pyörää uudestaan vaan lähtee liikkeelle samoista asetelmista. Charleyta esittää Anton Yelchin ja Jerry-vampyyrinä kulmahampaitaan väläyttelee Colin Farrell. Sen verran on sivuhenkilöitä ja kehyskertomusta päivitetty, että Charleyn paras ystävä Ed on alkuperäistä nörtimpi ja koomisempi. Rooli onkin muokattu esittäjänsä Christopher Mintz-Plassen vakiokuvioiden mukaiseksi. Myös originaalin vampyyrinmetsästäjäroolia Peter Vincentia on päivitetty itseironisempaan suuntaan. David Tennantin esittämä Vincent on puhdas markkinapelle ja show-temppuilija, ei oikea vampyyrinmetsästäjä.

Fright Night etenee tutusti ja turvallisesti peruskaavan mukaisesti. Teos on toteutettu ammattimaisesti mutta ei kuitenkaan liian rutiininomaisesti, ja näyttelijöillä on selvästi ollut varsin hauskaa tehdä harmitonta vampyyriviihdettä ilman liiallista luonnenäyttelyä. Myöskään ohjaaja Craig Gillespie ei turhaan yritä tehdä mitään muuta kuin mitä käsketään. Lopputulos on yllätyksetöntä mutta ilahduttavan letkeästi etenevää teinikauhukomediaa, joka ei ota itseään tai aihepiiriään turhan vakavasti.

Nykypäivän vampyyribuumin mukaisten emo-vampyyrien ja trendikkään metroseksuaalisten mallipoikavampyyrien joukossa Jerry Danridge on myös suorastaan virkistävä paluu vanhoihin vampyyrien elämänarvoihin – tai pitäisikö sanoa epäkuolemanarvoihin. Pirullisesti virnistelevä Jerry ei pukeudu muotikuteisiin, ei pode tunnontuskia uhreistaan eikä odota neitsyenä papin aamenta. Sen sijaan Jerry pitää ihmisiä vain liikkuvina veripusseina, tappaa näitä armotta ja on muutenkin klassinen hirviövampyyri, jonka iho ei suinkaan kimaltele auringonpaisteessa vaan syttyy roihuaviin liekkeihin. Arvokonservatiiviset traditiot ovat paikallaan myös vampyyrien kohdalla!