Runoilemaan puhkeavat naiset
Euroopassa liki tuntematon Tyler Perry on yhdysvaltalainen tuottaja, käsikirjoittaja, ohjaaja ja drag-koomikko, jonka näytelmien, elokuvien ja tv-sarjojen roolit on varattu lähes yksinomaan afroamerikkalaisille näyttelijöille. Myös hänen yleisönsä koostuu voittopuolisesti Yhdysvaltain suurimman etnisen vähemmistön edustajista.
Viihteellä rikastunut Perry ei ole saavuttanut juurikaan arvostusta taiteilijana. Kun hän ilmoitti tekevänsä elokuvasovituksen Ntozake Shangen runonäytelmästä For Colored Girls Who Have Considered Suicide When the Rainbow is Enuf, kulmakarvoja nosteltiin laajalti. Vuonna 1975 ensiesitettyä näytelmää pidetään mustan feminismin klassikkona, eikä Perryn kykyjen uskottu riittävän onnistuneen tulkinnan tekemiseen.
Amerikkalaiskriitikkojen asenne ei juuri pehmentynyt elokuvan valmistuttua, mutta Shangen näytelmää tuntemattomalle suomalaiskatsojalle For Colored Girls (2010) näyttäytyy oudon kiehtovana teoksena. Melodraaman käänteet ovat yhtä yliampuvia kuin antiikin tragedioissa. Vuoroin kokeellista, vuoroin saippuaoopperamaista kerrontaa rytmittävät Shangen väkevät runot, joita näyttelijät lausuvat arkisemman dialogin keskellä.
Ensemble-elokuvan päähenkilöt ovat erilaisissa elämäntilanteissa olevia afroamerikkalaisia naisia, joista jokaisella on oma teemavärinsä. Kiihkouskovaisella se on valkoinen, tanssinopettajalla keltainen, lapsettomuuttaan surevalla sosiaalityöntekijällä sininen. Värisymboliikka tulee esiin näyttelijöiden vaatetuksessa, mutta sitä ei alleviivata. Ilmeisesti Ntozake Shange on käyttänyt värejä korostaakseen naisten yksilöllisyyttä ja kokemusten kirjoa.
Kaikki elokuvan naiset ovat kokeneet kovia. Kärsimyksen taustalta paljastuu useimmiten mies, joskus myös oma äiti. On pettämistä, perheväkivaltaa, alkoholismia, pakkonaittamista, insestiä ja aborttiin pakottamista. Yhden naisen aviomies paljastuu hiv-positiiviseksi homoseksuaaliksi, toisen puoliso rankaisee rakastettuaan pudottamalla parin yhteiset lapset ikkunasta.
Kotimaassaan Perryä on usein syytetty afroamerikkalaisiin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden levittämisestä ja vähemmistön negatiivisen omakuvan vahvistamisesta. Kovaa kritiikkiä on esittänyt esimerkiksi elokuvaohjaaja Spike Lee. For Colored Girls maalaakin erittäin epäimartelevan kuvan mustista miehistä, jotka esitetään elokuvassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta itsekkäinä ja petollisina vallankäyttäjinä.
Afroamerikkalaisten naisten tuntoja kuvataan sen sijaan myötäeläen ja moniäänisyyteen pyrkien. Naisnäyttelijät eläytyvät rooleihinsa jokaista kasvolihastaan myöten. Mukana on tähtiä Whoopi Goldbergistä Janet Jacksoniin, mutta myös nousevia nimiä, kuten Naisten etsivätoimisto -sarjasta tuttu Anika Noni Rose. Parhaiten onnistuvat rempseää järjestöihmistä näyttelevä Loretta Devine, Bill Cosby Show'n rouva Cosbynä tunnettu Phylisia Rashad sekä Kimberly Elise, jonka hahmon kohtalo on koko elokuvan traagisin. Laulaja Macy Gray vilahtaa harlemilaisen puoskarin pikkuroolissa.
Kaikki elokuvan teemat heijastelevat naisen ja erityisesti afroamerikkalaisen naisen asemaa yhteiskunnassa, perheessä ja parisuhteessa. Osa ongelmista on ikiaikaisia ja sellaisina aina ajankohtaisia, mutta muutamien aiheiden käsittelyssä näkyy käsikirjoituksen pohjalla olevan näytelmän syntyajankohta. Naisen seksuaalinen aloitteellisuus esitetään nykyaikaan sijoittuvassa elokuvassa uutena, hämmästystä herättävänä ilmiönä, samoin tutun miehen syyllistyminen deittiraiskaukseen. Asetelmia olisi voinut päivittää tähän päivään paremmin sopiviksi.
Tarinaan on punottu myös aimo annos moralismia, ja lähes jokaisen henkilön kohdalla tulee todistettua, ettei seksin harrastamisesta voi seurata mitään hyvää. On vaikea sanoa, juontuuko seksuaalikielteisyys jo Shangen näytelmästä, vai onko kyseessä konservatiivisena pidetyn Perryn painotus. Naisten keskinäistä solidaarisuutta elokuvassa kuvataan voimauttavana.
Näytelmien elokuvasovitukset kärsivät usein teatterimaisuudesta. Perryn elokuvaan näyttämöllisyys kuitenkin sopii. Ilmeisistä heikkouksistaan huolimatta For Colored Girls on virkistävä poikkeus suoraan dvd:lle julkaistavien elokuvien joukossa.
Seuraava:
Dredd
Särmikäs, intensiivinen ja toteutukseltaan tyylikäs tulkinta kovaotteisesta tulevaisuuden tuomarista Dreddistä.
Edellinen: Yön ritarin paluu
Yön ritarin paluu on paikoin näyttävä, mutta kärsii rakenteen, rytmityksen ja kerronnan ongelmista.