Velmuilija syytettyjen penkillä
Pääpiirteittäin tositapahtumiin pohjaava, mafiamies Giacomo "Jack" DiNorscion oikeudenkäyntiä kuvaava Find Me Guilty on leppoisa ja varsin väkivallaton kuvaus Yhdysvaltoja 1987–88 ravistelleesta joukko-oikeudenkäynnistä, jossa syytettyjen penkillä istui kymmeniä mafiosoiksi tiedettyjä tai ainakin epäiltyjä Lucchese-perheen jäseniä.
Veteraaniohjaaja Sidney Lumet on tehnyt oikeasti hauskan ja viihdyttävän oikeussalidraaman, mikä ei ole helppo tehtävä, varsinkaan kun kuvattavana oli liki kaksivuotiseksi venynyt Amerikan pisin rikosoikeudenkäynti. Hauskuus on monin paikoin peräisin aidoista oikeudenkäyntipöytäkirjoista, joissa itseään edustanut Jack DiNorscio viihdyttää ja ärsyttää katsojaa siinä missä valamiehistöäkin.
Elokuva alkaa, kun samaan rikosperheeseen kuuluva serkku ampuu Jackia neljä kertaa onnistumatta kuitenkaan tappamaan tätä. Poliisi ja FBI kärttävät Jackilta ilmiantoa perheen muista jäsenistä ja kun hän ei tähän suostu, koituu kohtaloksi 30 vuoden vankeustuomio huumerikoksesta. Serkun ja muutaman muun avaintodistajan avulla syyttäjä nostaa jutun koko rikosperhettä vastaan, mutta hyljeksitty Jack ei suostu pettämään mafiaperhettään, vaan on mukana syytettyjen penkillä monen kymmenen muun mafioson kanssa. Jack ei kuitenkaan muiden tavoin palkkaa lakimiestä, vaan edustaa itse itseään, kanssasyytettyjen suureksi peloksi.
Vähintään ala-arvoisia rooleja esimerkiksi elokuvissa xXx ja Tuttisoturi urallaan tehnyt Vin Diesel näyttää nyt kyntensä pääosassa. Afrikkalais-amerikkalaista ja italialais-amerikkalaista alkuperää oleva Diesel lihotti itseään Fat Jackiksikin kutsutun mafioson rooliin, ja vetäytyvä hiuslisäke vanhentaa miestä osuvasti. Nämä ovat tietenkin vain ne ulkoiset muutokset, mutta kyllä Diesel hyvällä ammattitaidolla roolin läpi vetää ja näyttää juuri siltä velmuilevalta mafiamieheltä, jonka hölöttäessä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko Karisma jotenkin hohtaa läpi sen rumankin puvun alta, eikä miehestä voi kuin pitää.
Sidney Lumetin Find Me Guilty on klassinen New York -elokuva, joka yli kaksituntisesta pituudestaan huolimatta toimii suurimman osan ajasta erittäin hyvin. Hetkittäin oikeussalikohtauksissa, joita siis on enemmistö elokuvasta, tarkkaavaisuus kuitenkin herpaantuu, eikä tarina tunnu kulkevan eteenpäin. Sen voi toki laskea itse alkuperäisen oikeudenkäynninkin piikkiin. Toinen huono puoli leffassa on se, että Jack ja muut mafiamiehet ovat niin pirun mukavia, ettei heitä uskoisi Don Corleonen sukulaissieluiksi ollenkaan.
Seuraava:
Maa ilmasta elokuva
Arvostelu elokuvasta La terre vue du ciel / Maa ilmasta elokuva.
Edellinen: United 93
Arvostelu elokuvasta United 93.