Fences kotikatsomo

Neljästä Oscar-ehdokkuudestaan huolimatta Denzel Washingtonin ohjaamaa Fences-elokuvaa ei meillä nähty teattereissa vaan se julkaistiin suoraan tallenteena. Nimekkäiden tekijöiden Oscar-ehdokkaan jääminen vaille valkokangaspaikkaa nykyisessä ensi-iltojen tulvassa oli hienoinen yllätys. Elokuva kun perustuu vielä tunnettuun Pulitzer-palkittuun näytelmään.

Fencesin nähtyään asian ymmärtää paremmin. Teoksessa tuskin olisi ollut kovin kummoista kaikupohjaa suomalaisessa yleisössä, ainakaan laajemmin ajateltuna.

Afroamerikkalainen August Wilson (1945–2005) oli näytelmäkirjailija, joka tunnetaan kotikaupunkiinsa Pittsburghiin sijoittuvista näytelmistä. Mustien yhteiskunnallista asemaa käsitellyt Wilson voitti urallaan kaksi Pulitzeria. Toinen palkituista näytelmistä on Fences (1985), jota on Broadwaylla esitetty kahteen otteeseen, vuoden 2010 versiossa pääosissa nähtiin Denzel Washington ja Viola Davis.

Näytelmä kertoo entisestä baseball-pelaajasta, Troysta, jolle taidot eivät värillisyyden takia tuoneet taloudellista menestystä vaan mies päätyi elättämän perheensä roskakuskina. Kohteluunsa ja kohtaloonsa katkeroitunut Troy yrittää toimia perheensä hyväksi, mutta liian mustavalkoisilla näkemyksillään hän rajaa muiden perheenjäsenten mahdollisuuksia, mitä hieman alleviivatusti symboloidaan miehen aidanrakennusprojektilla.

Paramount hankki näytelmän elokuvaoikeudet jo 1980-luvulla, mutta näytelmä saatiin valkokankaalle vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Denzel Washingtonin toimesta. Wilsonin yhtenä ehtona oli ollut, että elokuvasovituksen tekee afroamerikkalainen ohjaaja.

Hienosta ja vaikuttavasta tarinastaan huolimatta näytelmä ei ole ongelmattomasti siirtynyt näyttämöltä kankaalle, ja tästä on sormella osoitettava elokuvan ohjaajaa ja pääosanesittäjää Denzel Washingtonia. Häneltä on jäänyt oivaltamatta, että se mikä toimii näyttämöllä, ei suoraan toimi elokuvassa, siinä määrin erilaisista taiteenlajeista on kyse.

Valkokankaalle näytelmä pitää elokuvallistaa. Rajatut tapahtumapaikat ja muutamien henkilöiden välinen dialogi harvoin kantavat audiovisuaaliseen kerrontaan nojaavaa elokuvaa. Elokuva tarvitse toimiakseen tapahtumia ja jännitteen. Nämä on mahdollista luoda hyvinkin rajattuun tilaan ja vain muutaman henkilön varaan, mistä elokuvahistoriassa on lukuisia onnistuneita esimerkkejä. Fences ei näihin onnistumisiin lukeudu.

Elokuvassa tarinan tapahtumat ja käännekohdat latistuvat jännitteen puutteeseen, mikä on seurausta laahaavasta käsikirjoituksesta. Kerronta pysähtyy paikalleen pallottelemaan henkilöiden välistä dialogia pitkiksi ajoiksi varsinkin elokuvan ensimmäisellä puoliskolla. Dialogissa ei sinällään ole vikaa, mutta Washington käyttää aivan liiaksi aikaa hahmojen ja heidän henkilökuviensa rakenteluun dialogin avulla. Elokuvalliset keinot jäävät lähes kokonaan käyttämättä.

Dialogivetoinen petaaminen pitkittää elokuvaa ja venyttää sen kestoltaan lähes kahteen ja puoleen tuntiin. Tämä on paljon, kun jännitteen kannalta olennainen dramatiikka löytyy vasta tarinan loppupuolelta. Viimeinen kolmannes pelastaakin elokuvassa sen, mikä pelastettavissa on puuduttavan kahden kolmanneksen jälkeen.

Washington ei myöskään onnistu pääosassa. Hän tuntuu näyttelijänäkin unohtaneen, että elokuvassa ei näytellä kuten teatterissa. Elokuva ei teatterin tapaan ole esittävää taidetta vaan kyse on kirjallisuuden tavoin kertovasta taiteesta. Elokuvissa on pyrkimys todellisuuden tai siksi kuviteltavan maailman representaatioon, mikä näyttelemisessä useimmiten edellyttää vähäeleistä työskentelyä, jotta roolihahmosta voi luoda uskottavan.

Fencesissa Washington tekee rooliaan suurieleisesti kuin teatterin lavalla, mikä nakertaa pahoin hahmon uskottavuutta ja samaistuttavuutta. Asiaa korostaa vielä muiden näyttelijöiden elokuvallisemmat roolityöt. Viola Davis pelastaa monta kohtausta, jotka Washington höyryää yli.

Ajatuksia herättävästä ja nykyaikaakin puhuttelevasta tarinastaan huolimatta Fences on onnistumisissaan liian takapainoinen. Kokonaisuus jää epätasapainoon, mikä tekee elokuvan annista valitettavan vaillinaisen.