Fanboys kotikatsomo

Kyle Newmanin ohjaama indie-elokuva on kokenut monen monta mutkaa ennen julkaisuaan. Teoksen piti ilmestyä jo 2006, mutta julkaisua siirrettiin ja siirrettiin, kun tuottajina toimivat Weinsteinin legendaariset veljekset Harvey ja Bob halusivat puuttua elokuvan sisältöön, leikata siitä ”turhia” juonikuvioita pois ja kuvauttaa lisäkuvauksia vuosia myöhemmin. Lisäkuvauksia tehtiinkin, mutta fanien nettikampanjan jäljiltä Weinsteinit eivät sentään päässeet runtelemaan elokuvan keskeisintä punaista lankaa.

Kyseinen punainen lanka on elinikäisen Star Wars -fanin Linuksen (Chris Marquette) terminaalivaiheen syöpä. Eletään vuotta 1998, ja kauan odotetun Star Wars -esiosan Star Wars I: Pimeä uhka ensi-ilta on vielä puolen vuoden päässä. Tähtien sota -ylinörttien ryhmä päättää lähteä automatkalle halki Yhdysvaltojen, murtautua George Lucasin kartanoon ja katsoa tulevan elokuvan raakaversio ennen kuin Linuksen kohdalla on liian myöhäistä.

Jotkut asiat ovat elämässä tärkeämpiä kuin mikään muu. Päällisin puolin se on Fanboysissa Star Wars -alakulttuuri, mutta pintatason ja fanipoikailun lisäksi elokuva käsittelee osuvasti, hauskasti ja paikoin koskettavastikin ystävyyden, rakkauden ja omien unelmien toteuttamisen teemoja.

Samalla teos on varsin räävitön road movie -komedia, joka ei ota itseään liian vakavasti tai edes yritä pyhittää fanikulttuuria isommaksi asiaksi kuin mitä se on. Sekä Star Wars- että Star Trek -fanien kustannuksella nauretaan jatkuvasti, ja sivurooleihin on saatu lukuisa määrä tieteiselokuvien ikoneja William Shatnerista Carrie Fisheriin.

Vaikka elokuva on nautittava komedia itsessäänkin, kaikkein parhaiten se aukeaa toisille tieteisfaneille, jotka voivat poimia loputtomat määrät sisäpiirivitsejä. Eräs parhaista on koomikko Seth Rogenin cameorooli hengitysvaivaisena Star Trek -fanina, joka huutaa ”Khania” Star Wars -fanien rikkoman Ricardo Montalbanin patsaan äärellä astmapiippuaan imien. Rogen urakoi muutenkin peräti kolmessa pikkuroolissa.

Puolentoista tunnin mittainen pituus pitää elokuvan rakenteen jouhevana ja dynaamisena, ja Kyle Newmanin ohjaus toimii ajoittaisista kömpelyyksistä huolimatta. On tietysti arvoitus, minkälainen Newmanin versio olisi ollut ennen kuin tuottajat puuttuivat teokseen, mutta nykyiselläänkin Fanboys on kelpo komedia.