Eyewitness kotikatsomo

Elokuva People I Know on jonkinlaisen neronleimauksen seurauksena saanut Suomessa kliseisesti nimekseen Eyewitness. Masentavasta nimestään huolimatta leffa ei uraudu perinteisen salaliittokaavan puitteisiin vaan kuvaa onnistuneesti maailmaa, jossa ei ole hyviksiä tai pahiksia; on vain ihmisiä, jotka varjelevat omaa etuaan. Amerikkalainen poliittinen elämä paljastaa todelliset kyntensä, kun mukaan sekoitetaan huumeita ja kauniita naisia.

Tarina kuvaa yhden rankan vuorokauden tapahtumia, vaikka taustana toimivatkin vuosikymmenien takaiset ihmiset, jotka vaikuttivat aikanaan päähenkilön elämään. Al Pacino esittää entistä kansalaisoikeustaistelijaa, kaiken kokenutta ja nähnyttä pr-avustaja Eli Wurmania, jonka asiakas (Ryan O’Neal) luotsaa vahtimaan nuorta näyttelijätähtöstä (Téa Leoni). Pitkääkin pitemmän yön aikana Wurman näkee niin poliisiaseman, huumeluolan kuin murhankin. Päivän koittaessa edessä ovat jo muut haasteet, joten yön tapahtumat katoavat taka-alalle - mutta eivät silti jätä miestä rauhaan.

Elokuva kommentoi ennen kaikkea sitä, mitä tapahtui 1960-luvun liberaaliradikaaleille, jotka halusivat muuttaa maailmaa. Pacinon roolihahmon tavoin monet juuttuivat vanhetessaan konservatismin ja kaksinaismoralismin läpitunkemiin poliittisiin tai viihdemaailman piireihin. Eli Wurman marssi aikanaan Martin Luther Kingin rinnalla ja taisteli kansalaisoikeuksista, mutta on sittemmin vajonnut kierojen näyttelijöiden pr-avustajaksi, jonka tehtävänä on peitellä näiden perversseimmätkin teot. Vastapainona työlleen Wurman järjestelee hyväntekeväisyysiltaa, jonka tarkoituksena tuntuu olevan vaimentaa miehen omat epäilykset siitä, että hän on haaskannut elämänsä turhuuden roviolla. Kovin syvälle elokuva ei kuitenkaan päähenkilön sisäistä maailmaa luotaa, vaan tämän omantunnon ääni nousee esille lähinnä Wurmanin itsemurhan tehneen veljen vaimon (Kim Basinger) läsnäolossa.

Hetkittäin paljonkin pohdintaa vaativan draaman parasta antia tarjoaa nimekäs ja todistetusti lahjakas näyttelijäkaarti. Juonen ajoittaisen kankeuden unohtaa helposti, kun seuraa Pacinon esitystä kuluneena pr-miehenä, joka kurkottelee luhistumisen ja kunniallisuuden välimaastossa. Pacino vetää roolinsa tutulla antaumuksella ja sopii osaansa täydellisesti, jokaista ryppyään myöten. Kim Basingerin ja Téa Leonin lyhyet roolit tarjoavat nekin vilauksen loistavasta näyttelijäntyöstä. Ryan O’Neal taas tekee kiehtovan suorituksen niljakkaana, keski-ikäisenä näyttelijäkuuluisuutena, joka päättää siirtyä politiikkaan.

On varsin ironista, että kaksinaismoraalia käsittelevä People I Know jäi USA:ssa juuri kaksinaismoralismin jalkoihin. Huumetrippiä kuvaavat näyt World Trade Centeristä vaakatasossa jouduttiin leikkaamaan leffasta kokonaan pois, ja elokuvan liian räväkät kommentit New Yorkin pormestarista sekä joistain vähemmistöryhmistä rajoittivat sen esittämistä teattereissa. Tämä jos mikä kertoo, ettei elokuva voi olla täysin väärässä kuvatessaan amerikkalaista ja varsinkin newyorkilaista elämää raadollisimmillaan. Päihteiden täyttämä politiikan ja viihdemaailman yhteenliittymä näyttäytyy tragikoomisena omana ulottuvuutenaan, jota varjellaan tarkemmin kuin omia periaatteita.