Crawl kotikatsomo

Paul ja Benjamin China syntyivät Englannissa, muuttivat Australiaan, ja haluavat ilmeisesti olla kuin Coenin veljekset Yhdysvalloista. Paul China on ohjannut ja Benjamin tuottanut heidän esikoiselokuvansa Crawl, joka tavoittelee trillerin tyylilajia, ja palvoo Coenin veljesten elokuvia hieman turhan läpinäkyvällä tavalla. Tuloksena on hyvä yritys, joka kuitenkin jää raakileeksi ja esikuviensa varjoon. Onneksi kesto sentään on lyhyt.

Juonipaljastuksia ei liiemmälti voi tehdä, sillä se pilaisi loputkin elokuvan katselukokemuksesta, juoni nimittäin on melko simppeli. On inha kapakanpitäjä, joka sotkeentuu omiin kuvioihinsa rikollisessa alamaailmassa. On lisäksi tarjoilijatyttönen, joka asuu syrjäisessä talossa miehensä kanssa. Ja sitten on stetsonpäinen vaitelias muukalainen, joka osoittautuu kroatilaiseksi palkkatappajaksi, varsin tumpeloksi ja yhdentekeväksi sellaiseksi. Nirri pois kaikilta, vaan kuka jää jäljelle?

Nämä niukat ainekset sekoitetaan kera runsaan veren, ja tulokseksi saadaan likilaskuinen veripalttu, joka tuo aivan liikaa mieleen Coenin veljesten mestariteokset Blood Simple (1984) ja Menetetty maa (No Country for Old Men, 2007), mutta väärällä ja huonolla tavalla. Plagiaatin pitää olla pirun hyvä, jotta se herättäisi positiivisia tuntemuksia. Chinan veljekset eivät tunnu löytävän omaa ääntään esikoisellaan, mitään sanottavaa ei ole.

Olen ennenkin tunnustautunut dvd-elokuvien kansitekstien suureksi ystäväksi. Oikein hekumoin ylisanoja viljelevien, harhaanjohtavien ja liioittelevien kansitekstien kanssa, sillä ovathan ne kunniakkaan eksploitaatio-elokuvan markkinoinnin perinteen jatkajia suoraan alenevassa polvessa. Olen siis oikea kansiteksti-connoisseur, ja Crawl tarjoaa nautintoa koko rahalla.

Screen Invasion -niminen nettijulkaisu on kansitekstin mukaan lohkaissut elokuvasta seuraavasti: Jättää sanattomaksi". Missä mielessä, siitä vaietaan. Elokuvan väitetään myös olevan vuoden kohutuin indie-trilleri. Paljon mahdollista, riippuu keneltä kysytään. Mestariteos, tyylikäs ja vaikuttava? Saanen olla eri mieltä, kuten myös siitä väittämästä, että elokuva olisi täynnä hiipivää jännitystä. Minusta se on tylsä. Kansiteksteille annan neljä tähteä viidestä.

Kuvaus on ammattitaitoisesti tehty, kuvakulmia on etsitty ja mietitty, mutta tarinaan olisi voinut panostaa enemmän. Nyt kaikki jää jotenkin harmittavasti lupaaviin lähtökuoppiin. Hitaasti käynnistyvä ja vaitelias tarina ei lähde kunnolla liikkeelle ennen kuin se jo ehtii loppua, ja silti aika käy pitkäksi. Pienellä budjetilla tehdyn esikoisen olisi ehkä kannattanut satsata kunnon tarinaan tai sitten ostaa lisää tekoverta ja laittaa muutama räjähdys ja seksiä sekaan ryydittämään valjua tarinaa. Tarinan alku onnistuu herättämään odotukset, mutta niitä ei palkita.

Crawl on kiertänyt ahkerasti elokuvafestivaaleja, se oli myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa 2012. Elokuva on palkittu Screamfest-festivaalilla, joten ilmeisesti Crawlissa on jotain hyvä, ainakin jonkun mielestä. Itse jäin ihmettelemään eniten sitä, miksi elokuvaan oli jätetty ilmiselviä mokia, jotka söivät jo valmiiksi ontuvan kerronnan uskottavuutta ja sujuvuutta entisestään.

Pahin lapsus oli kohtaus, jossa syrjäisessä talossa asuva mies on tulossa kotiin, ja hänen autonsa hajoaa näköetäisyydellä talosta. Tästäpä hätääntyneenä miekkonen jää keskelle tietä viittilöimään ohiajavalle autolle – tämä siis Australian syrjäseudulla – ja jää ohiajavan psykopaatin yliajamaksi. Psykokin jaksaa kävellä noin kahden minuutin matkan talolle, miksei siis puolta nuorempi miekkonen. Kun katsoja jää ihmettelemään tällaisia seikkoja kesken elokuvan, on jotain pahasti pielessä.