Nuoren parin pako
Vuonna 1973 Chilessä eletään diktaattori Augusto Pinochetin valtakautta. Pinochetin salainen poliisi sieppasi ja kidutti raa'asti useita valtion vihollisiksi epäiltyjä henkilöitä. Näistä tositapahtumiin pohjautuvista lähtökohdista Florian Gallenbergerin tyylikäs Colonia kertoo tarinan, jonka keskushenkilöt ovat nuori pari Lena ja Daniel.
Daniel siepataan, jolloin Lena lähtee paikantamaan rakkaansa mahdollista olinpaikkaa. Tiet vievät Colonia Dignidadin alueelle, jolla uskotaan sijaitsevan pelkästään eristäytynyt uskonnollinen lahko. Lena kuitenkin liittyy kulttiin saadakseen selville totuuden.
Colonia näyttää puolin jos toisin hyvältä. Elokuvaan uskoo ja sen vaivaton kerronta pitää otteessaan. Miltei kaksituntinen elokuva ei käynyt pitkäksi, aika oikeastaan menee jopa nopeasti.
Historialliset tosiasiat jäävät tietysti vaivaamaan, mutta oletettavaa on, että Coloniassa totta ovat ainoastaan suuret kuviot. Kultin johtaja Paul Schäfer on todella ollut olemassa, vielä jopa järkyttävämpänä kuin elokuva antaa ymmärtää.
Elokuva kuvaa sotilasjuntan ja kuritusleirit huomattavasti kevyempinä kuin millaisia ne ovat todellisuudessa olleet. Tätä voisi kuvailla kevyt-versioksi, jotta mahdollisimman moni voisi elokuvan katsoa ilman, että ikäraja nousisi liian korkealle. Tätä amerikkalainen elokuvateollisuus on harrastanut aina, mutta eurooppalaiselta produktiolta olisi voinut toivoa enemmän. Tuntuu kuin elokuva olisi suunnattu Yhdysvaltojen markkinoille, sillä tietty terä on poissa.
Kun tarinaan suhtautuu varauksella, se on hyvä historian oppitunti, sekä kelpo rakkaustarina. Colonia murtaa perinteisen poika pelastaa tytön -kaavan kääntämällä sen toisin päin. Tämä on kuulemma ollut yksi syy miksi Emma Watson tahtoikin tehdä Lenan roolin. Coloniassa Watson osoittaa olevansa vakavasti otettava näyttelijä, mikäli Sofia Coppolan Bling Ring on päässyt jo mielistä unohtumaan.
Vahva naispääosa saa tukea myös hyviltä miesroolien esittäjiltä. Daniel Brühl näyttelee Lenan siepattua poikaystävää, kun hyytävää Schäferia on päässyt tulkitsemaan viime aikoina pahisrooleihin yhdistetty ruotsalaisnäyttelijä Michael Nyqvist. Näyttelijöiden kemiat pelaavat keskenään, eikä hollywoodilaisuus ole päässyt eurooppalaistuotannossa raskauttamaan näyttelijäntyötä.
Coloniassa on lopulta kyse toivosta, esteiden voittamisesta, rakkaudesta, sekä yhteiskunnasta. Mitä pieni ihminen voi tehdä, kun vastassa on kokonainen valtio? Voiko lentokone lentää, voiko mahdottomasta tulla mahdollista? Kyllä voi. Riskejä on toisinaan otettava, mutta joskus vapaudesta on maksettava korkea hinta.
Seuraava:
Sunshine Superman
Elokuva kiiltää pinnalta ja vakuuttaa visuaalisuudellaan, muttei pääse fanitusongelmastaan eroon.
Edellinen: American Hustle
Tositapahtumiin löyhästi pohjautuva rento huijaustarina viihdyttää ylipitkänäkin.