Casino Royale kotikatsomo

Maailma muuttuu. Niin myös James Bond. Onneksi, sillä dinosauruksen mittoihin kasvanut agenttisarja teki kuolemaa. Kylmän sodan kaikuja toistelleet Bond-tarinat olivat menettäneet otteensa. Vuosikymmenestä toiseen toistetut vitsit ja temput sekä iänikuiset härvelit eivät kyenneet pitämään enää sirkusta pystyssä, ja dinosaurus oli kopsahtamassa nurkkaan korisemaan. Uudistuminen oli väistämätöntä viihteen selviytymiskamppailussa.

Varman päälle pelaavan elokuvateollisuuden soisi ottavan enemmänkin uudistumisen riskejä. James Bondin kohdalla riskinotto kannatti esimerkillisesti, sillä Casino Royale on noussut menestyneimmäksi Bond-elokuvaksi. Riski ei sinällään ollut kuin näennäinen, sillä kyse on vain paluusta juurille: Bondin alkutaipaleelle ja toimintaelokuvan perusasioihin.

Casino Royalea edeltäneet Bondit olivat väsyneitä esimerkkejä siitä, mihin helppouden ja ideattomuuden suohon toimintaseikkailuissa oli vajottu. Halvat digitaalitehosteet olivat vieneet toimintakohtauksista kaiken energian. Casino Royalessa palattiin siihen, mistä toiminnassa on kysymys, fyysisyyteen. Tätä muutosta valotetaan myös kahden levyn dvd-julkaisun lisämateriaaleissa. Toiminta haluttiin aidon näköiseksi aidoilla stunteilla ilman silmänkääntötemppuja. Tämä näkyy heti elokuvan alussa, kun parkourin spesialisti Sebastian Foucan ja ensimmäistä kertaa Bondina nähtävä Daniel Craig johdattavat katsojan henkeä salpaavaan takaa-ajoon. Valitettavasti piskuinen tv-ruutu ei tuota samaa lumoa kuin iso valkokangas miesten taituroidessa maan ja taivaan välillä.

Toiminta on kautta linjan hyvin fyysistä, ja palauttaa mieliin toimintaelokuvan kultakauden 1970- ja 80-luvuilta. Casino Royalen voi halutessaan mieltää edeltäjiään väkivaltaisemmaksi. Väkivallan tekoja ei määrällisesti ole enempää kuin aiemmissa Bondeissa, mutta sävy on kokonaan toinen. Nyt Bondkin vuotaa verta ja kärsii. Keikarimaisen supersankarin viitta on riisuttu pois. Bond on haluttu näyttää todellisena, haavoittuvana toimijana. Fyysinen kärsimys on toimintaelokuvan eräs keskeisimpiä funktioita, ja Casino Royalessa tämä kärsivän miehen perusmyytti nostetaan uudelleen jalustalle.

Kielteisestä ennakkojulkisuudestaan huolimatta Daniel Craigin valinta James Bondiksi palautti 007:n lähemmäs Ian Flemingin luomaa agenttihahmoa. Tuottajat olivat ainakin dvd:n lisämateriaalien mukaan ilmeisen vakavissaan Craigin suhteen jo varhaisessa vaiheessa.

Bond-elokuvilla on viiden vuosikymmenen historia ja Bondin ruumiillistumat ovat aikansa tuotteita, joilla on aina omat kannattajansa. Kiinnostavaa on kuitenkin huomioida, miten hahmo on eri aikoina ilmentänyt mieskuvaa – tai fantasiaa mieskuvasta.

Tupla-dvd:llä oleva kolmiosainen dokumentti valottaa Bond-tyttöjen ja naiskuvan kehitystä kautta agenttisarjan. Vastaavaa läpileikkausta olisi toivonut myös itse Bond-hahmosta, sillä Sean Conneryn jälkeen Bondin fyysisyys ja perinteinen maskuliininen mieskuva muuttuivat selvästi. Tänä päivänä Roger Mooren voi nähdä jopa metroseksuaalien esitaistelijana, sillä hänen tulkitsemallaan Bondilla ulkonäkö asettui usein toimintaa tärkeämmäksi tekijäksi. Timothy Dalton ja Pierce Brosnan olivat muutosajan Bondeja, ja erityisesti Brosnanin 007 sisälsi kokonaan uusia elementtejä jo siksi, että hän joutui kohtaamaan esimiehenään naisen.

Daniel Craigin avulla Bond-hahmoon palautetaan osin mennyttä maskuliinista fyysisyyttä. Luonnollisesti osa hahmon rosoisuudesta on nähtävä agenttitaipaleensa alussa olevan 007:n kokemattomuutena, mutta perinteisen maskuliinisuuden korostus on ilmeisen tietoista.

Casino Royalen käsikirjoitus on sikäli onnistunut, että se on moneen Bond-skenaarioon verrattuna tapahtumiltaan uskottavampi ja ajankohtaisempi. Lisäksi hahmojen kehittely on rakennettu aiempaa huolellisemmin osaksi juonen tapahtumia, mikä näkyy erityisesti elokuvan toiminnallisen rytmityksen onnistumisena. Tarinaa viedään koko ajan johdonmukaisesti eteenpäin. 007-statuksen saanutta uutta Bond-hahmoa rakennetaan lopulta niin perusteellisesti, että Bondin rakkaustarina ja miehisen kärsimyksen kliimaksi venyttävät elokuvan pituutta aina toimivuuden äärirajoille.

Kahden levyn dvd-painoksen lisämateriaaleihin on kiinnitetty keskimääräistä enemmän huomiota. Tekijöiden keskinäinen kehu on saanut dokumenteissa väistyä oikeasti kiinnostavan asian tieltä. Elokuvayleisön palvelemiseksi tämän tasoisten lisämateriaalien tosin tosin toivoisi olevan tekstitettyjä myös suomeksi.