Brianin elämä kotikatsomo

Tunnustan, että en ole juuri koskaan perustanut komediaelokuvista. Liian usein jää sellainen mielikuva, että nauruhermoja on pyritty väärinkäyttämään liekkeihin syttyvillä koirilla, mielen hitaudella ja ruumiin osilla tai eritteillä. Sanon näin tietysti vain siksi, että peilaan komediaa ja sen mehuikkaita alalajeja, kuten satiiria, nimenomaan muihin käyttötarkoituksiin: vallan kääntämiseen nurinniskoin, kantaaottavuuteen ja vaihtoehtoisiin äänenpainoihin. Tunnustan myös, että en ole kovinkaan usein jaksanut innostua fanaattisesti Monty Python -ryhmän tekemisistä. Tästä huolimatta parhaimmat ja makeimmat naurut olen saanut juuri kyseisten herrojen edesottamuksista niin televisiossa kuin elokuvissakin.

On heti todettava Monty Pythoneiden kunniaksi, että he ovat kantaaottavia ja vaihtoehtoisia perimmäiseltä luonteeltaan. Heidän vallan jähmeiden rakenteiden ja sokean uskon kritiikkinsä liikkuvat aina jossakin hyvän huonon maun ja akateemisen älyn rinnakkaistodellisuudessa, jossa mikään pyhä lehmä ei kuitenkaan ole liian pyhä ansaitakseen kunnon pilkkakirveen. Varmasti yksi raflaavimmista projekteista on ollut juuri ennen kultaista 1980-lukua valmistunut Life of Brian, joka nostaa kissaksi pöydällä kristinuskon alun ja pyyhkii sillä sitten takapuolensa - omaan, satiiriseen tyyliinsä.

Kirkkaan tähden johdattelemina itämaiden kolme viisasta tietäjää eksyvät kuitenkin väärään talliin kunnioittamaan syntynyttä juutalaisten kuningasta. Lapsi on tietysti Brian, joka tästä hetkestä alkaen tullaan sekoittamaan useampaan kertaan todelliseen vapahtajaan, Jeesukseen - joka myös kiljaisee ensimmäisen itkunsa viereisen tallin pilttuussa. Aikuisiällään tämä-ihan-tavallinen-lapsi Brian (Graham Chapman) joutuu mukaan tahtoen ja tahtomattaan poliittisiin selkkauksiin ja ulkoavaruuden muukalaisten avaruusalukseen sekä päätyy lopulta väärin ymmärretyksi vääräksi messiaaksi ristille.

Uskonto on aina helppo kohde mielivaltaiselle pilkanteolle, mutta vain harvoin mikään onnistuu ylivalottamaan sitä niin tyylikkäästi ja omalla tavallaan kuin Life of Brian. Takaisin taivaaseen pyrkineet enkelit, Bartleby ja Loki, olivat samalla asialla Kevin Smithin elokuvassa Dogma (1999). Kumpikaan elokuvista ei naura uskontojen vaan niiden lieveilmiöiden kustannuksella. Osansa saavat niin sokeasti toisten perässä kulkijat, tekopyhät hurskastelijat ja politiikkaa uskonnon alla harjoittavat "fariseukset". Toisaalta, sekulaarisilla kansanliikkeillä ei tunnu olevan yhtään sen enempää harmaita aivosoluja kollektiivisessa mielessään. Monty Pythoneiden ivallinen huumori onkin aina kaikkia osapuolia koskevaa - jopa itseään vastaan kääntyen - ja juuri siksi se on myös niin viiltävän terävää.

Sen, että tekijöiden kannukset on hankittu television puolella, huomaa. Kohtaukset saattavat olla teholtaan hieman yhteismitattomia, mutta Life of Brian on kuitenkin selkeästi yhtenäisempi kuin muut Monty Python -elokuvat. Dvd-versio ei tarjoa katsojalle tai fanaatikolle mitään uutta mainostrailerin lisäksi. Mutta ennen kuin ihastutte ja vannotte jonkun nimeen, muistakaa: "Hän ei ehkä ole messias, vaan pelkästään hyvin, hyvin tuhma poika."

DVD / kuva: 16:9 Widescreen; ääni: Dolby Digital 2.0; teksitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); extra: Filmographies, Trailer.