Bleed for This kotikatsomo

Tuntuu olevan kaksi tapaa tehdä nyrkkeilyelokuva. Joko voimakkaasti estetisoiden luottaen väkivallan karmivaan ja kiehtovaan hurmeeseen tai riisuen estetiikka minimiin ja antaen realistisen rujouden tuoda nyrkkeilyn kauneus ja kauheus esille. Näitä voi toki yhdistää, kuten yhdessä parhaista nyrkkeilyelokuvista Rockyssa (1976) aikoinaan. Tositapahtumiin perustuva Bleed for This (2016) luottaa selkeästi estetisoinnin voimaan, ja yllättävää kyllä onnistuu tarjoamaan onnistuneen ja jopa koskettavan nyrkkeilijäkuvauksen genren vakiintuneilla konventioilla.

Vinny Pazienza (Miles Teller) on kevyen sarjan maailmanmestari, jonka koko elämä mullistuu hänen joutuessaan auto-onnettomuuteen. Lääkärit eivät takaa hänen edes kävelevän, mutta juuri maailmanmestaruuden voittanut nyrkkeilijä ei suostu luovuttamaan.

Urheiluelokuvat noudattavat usein klassistakin klassisempaa kaavaa, johon kuuluvat vaikeudet niin urheilun kuin yksityiselämänkin osalta. Lopulta jokin suuri muutos pakottaa päähenkilön asettamaan koko elämänsä järjestykseen ja päättämään, mikä hänelle loppujen lopuksi on tärkeää niin urheilussa kuin usein myös rakkaudessa. Rakkaussuhteista Bleed for This ei kerro, mikä on aina virkistävää, mutta kaikkiin muihin konventioihin se mukautuu sen kummempia mukisematta.

Kulunut juoni vaatii toimiakseen onnistuneet visuaaliset puitteet. Varsinkin alussa elokuva korostaa voimakkaan väriloistoista elämystä, mikä kyllä näyttää taidokkaalta, mutta varsinkin nyrkkeilykohtausten osalta hieman eleettömältä. Alun perusteella on helppo odottaa tylsän laskelmoivaa ja manipuloivaa kertomusta.

Hieman laskelmoiva tarina toki onkin, mutta onnettomuuden jälkeen siihen latautuu paljon voimakasta kipinöintiä. Suurin taistelu käydään kehän ulkopuolella, Vinnyn turhautuminen ja tuska välittyy katsojalle onnistuneesti. Elokuva käsittelee myös yksinäisyyden kokemusta rehellisemmin kuin urheiluelokuvat yleensä, mikä ylläpitää erinomaista vaikutelmaa silloinkin, kun kokonaisuutena elokuva olisi ”vain” keskinkertainen.

Elokuvan aluksi rajulta vaikuttava fokuksen vaihto sisäiseen kamppailuun on onnistunut ratkaisu ja luo Vinnysta tavallista rujoa murjojaa paljon syvemmän hahmon. Varmaotteinen nyrkkeilyelokuvan rakenne tukee hahmokuvausta ja tärkeiden teemojen hieman yksipuolista, mutta kuitenkin mielekästä käsittelyä. Elokuva ei loista millään erityisellä osa-alueella, mutta se on rehellisen tunnepitoinen ja onnistuu välittämään sen tunteen, mikä urheilulle on ominaista.