Being Julia kotikatsomo

Being Julia voisi olla Näyttelijättären Opetustarina, jossa parkkiintunut draamakuningatar saa tuta keinotekoisuutensa seuraukset Elämänsä Näyttämöllä. Elokuva ei kuitenkaan sorru tämänkaltaiseen naiiviuteen, vaan ottaa kaiken ilon irti pulpahtelevan päähenkilönsä sekä aidoista että krokotiilin kyyneleistä. Elokuva on kevyt kuin koketti 1930-luku.

Ohjaaja István Szabó on unkarilaisen uuden aallon elokuvan keskeisiä nimiä. Parin vuosikymmenen takainen Mefisto (1981) kertoo myös teatterin maailmasta, maailman muuttumisesta teatteriksi. Teemaltaan samankaltaiset elokuvat ovat perusvireeltään kuitenkin erilaisia. Being Julia perustuu suositun kirjalijan W. Somerset Maughamin romaaniin Näyttelijätär, jonka on käsikirjoitukseksi muokannut mm. Pianistin (2002) kirjoittajana menestynyt Ronald Harwood.

Maailmansotien välinen vakavaraisten Lontoo kuvataan aina yhtä silmäähivelevänä automobiilien, lainekampausten ja silkkihansikkaiden elegenssina. Myös Being Julia luottaa hienostuneeseen ärkyl puaroo -tyyliin, johon on lisätty ripaus keimailevuutta ja ylimääräinen tujaus intohimoa. Viiksiään hivelevä herrasmiesetsivä on korvattu elämäniloaan etsivällä ikääntyvällä näyttelijättärellä, joka ei aina muista erottaa teatteria todellisuudesta.

Being Julia on erityisesti Annette Beningin mestarityön näyte. Näyttelijä on aiemmin menestynyt muun muassa elokuvissa American Beauty (1999) ja Richard III (1995). Beningin tulkitsema Julia Lambert on menestyvä näyttämödiiva, joka keski-iän kynnyksellä kurkistaa estradinsa reunan yli ja kohtaa ongelmallisen ikääntymisensä ja eroksen kaipuunsa. Julialla on hyvä, mutta kuivahtanut suhde teatterinjohtaja miehensä (Jeremy Irons) kanssa. Vuosien saatossa platonisoitunut liitto noudattaa modernia ideaa vapaasta avioliitosta, jossa puolisot eivät kysele toisiltaan turhia.

Nuori amerikkalainen Tom (Shaun Evans) karauttaa Lontooseen kuin sinitakit konsanaan. Julia heittäytyy intohimoiseen iltapäivätee-suhteeseen verevän nuorukaisen kanssa unohtaen täysin sen, että parhaassa draamassa rakkaus tuottaa lopulta aina kärsimystä. Julia ajaa itsensä keskelle neliödraamaa, josta selvitäkseen hänen on tukeuduttava klassiseen sanontaan "kaikki on sallittua sodassa ja – teatterissa".

Being Julia saa raikuvat aplodit. Ilmeikkäät Bening ja Irons sopivat loistavasti osiinsa. Beningin hallitsevasta roolista huolimatta huomio kiinnittyy myös Julian ajatuksissa elävää, edesmennyttä teatterinjohtajaa näyttelevään Michael Gamboniin ja toverillista palvelijaa esittävään Juliet Stevensoniin. Kaiken muun hyvän lisäksi elokuva raottaa verhoa 30-luvun teatteri-ilmaisuun, joka nykysilmin näyttää lähinnä paatokselliselta venyttelemiseltä.

Elokuva tarjoaa katsojalle runsaasti pientä herkuteltavaa. Juliana oleminen on ihmeellisen hulvatonta, sofistikoitunutta draamakomediaa, joka innoittaa niin syviin elämänilon ja kuolemanpelon kysymyksiin kuin puhtaasti esteettiseen atmosfääriekstaasiin.