Vigilantista sankariksi

Marvel-yhtiö on onnistunut siirtämään supersankareitaan valkokankaalle ja luomaan jopa kokonaisen oman elokuvauniversumin. Sen kovin kilpakumppani DC on kuitenkin jäänyt Teräsmiehiä ja Batmaneita lukuun ottamatta hieman jälkijunaan.

DC valitsi oman polkunsa ja aloitti raivaamaan tietä television kautta. Vuonna 2012 nähtiin DC-televisiouniversumin ensiaskeleet, kun tuottajat Greg Berlanti ja Marc Guggenheim lanseerasivat Arrow-sarjan. Sen menestyttyä samaan tv-universumiin putkahtivat myös The Flash, lyhytikäinen Constantine ja tuore Legends of Tomorrow.

Arrow perustuu DC:n klassiseen jousimieheen Vihreään Nuoleen, joka teki ensiesiintymisensä jo vuonna 1941. Alkuaikoina Nuoli oli pitkäjousella varustettu Batman-kopio, rikas playboymiljonääri Oliver Queen, joka taisteli rikollisuutta vastaan Robin Hoodin hengessä. 1960-luvulla rattopojasta tuli mies, kun Oliver kasvatti sekä leukaparran että kuvia kumartelemattoman selkärangan.

Partakarvaisempi Vihreä Nuoli oli aikansa outolintu progressiivisine, liberaaleine mielipiteineen, joita hän toi ilmi aggressiivisesti ja kiivasluonteisesti. Hedelmällisintä jälkeä syntyi, kun Vihreä Nuoli seikkaili yhdessä perinteisemmän autoritaarisen sankarin Vihreän Lyhdyn kanssa. Eri näkemyksiä lähdettiin sovittamaan yhteiselle road tripille avopakulla pitkin Yhdysvaltoja 1970-luvun henkeen.

Seuraavalla vuosikymmenellä Vihreä Nuoli otti askeleen karumpaan ja raadollisempaan suuntaan, kun hahmo hylkäsi perinteisemmän sankaruuden ja siirtyi Seattleen kovaotteiseksi vigilantiksi, joka ei empinyt käyttää myös kuolettavaa voimaa. TV-sarjan Arrow (Stephen Amell) keskittyi ensimmäisellä kaudellaan erityisesti viimeksi mainittuun linjaan eli karskiin omankädenoikeuteen. Osa jaksoista oli kuin 1980-luvun käsikirjoittajan Mike Grellin kynästä, ja todennäköisesti tämän tarinoiden inspiroimia.

Viisi vuotta eristyksissä saarella viettänyt Oliver palasi kotikaupunkiinsa ja alkoi läpikäymään edesmenneeltä isältään saamaansa listaa kaupungin korruptoituneista liikemiehistä ja rikollisista. Siviilissä Queen esitti päivisin joutilasta turhaketta, yö oli täynnä vaaraa ja väkivaltaa. Sarja sisälsi myös runsaasti takautumia Queenin ensimmäisestä vuodesta saarella, jossa hänestä lopulta tuli mestarijousiampuja ja vigilantti.

Dynaaminen sarja jatkaa kakkoskaudellaan edelliskauden intensiivistä ja korkeaoktaanista saippuaoopperan ja toiminnallisen draaman yhdistelmää. Monimuotoisten ihmissuhdeasioiden selvittely on yhtä olennaista kuin räväkkä toiminta ja jännitys, ja nykypäivän vaiheet peilautuvat lukuisten takautumien kautta. Käsikirjoitus heittää jatkuvasti useita keiloja ilmaan ja mikä tärkeintä, myös onnistuu jongleeraamaan niiden kanssa.

Ensisijaisena elementtinä on Nuolen henkinen muutos omaa kostolistaansa läpikäyvästä vigilantista kohti laajempaa sankaruutta. Myös ruumisluku pienenee, kun Queen päättää olla jatkossa käyttämättä kuolettavaa voimaa. Tässä kehityksessä hahmo seuraa varhaista esikuvaansa Batmania, joka varhaisissa 1930-luvun lopun sarjakuvissa tappoi muitta mutkia konnia. Koska Lepistä ei tv-ruuduilla nähdä, on Oliver Queen hänelle erinomainen korvaaja, varsinkin kun roistogalleriaan on sopivasti lainattu myös sellaisia tapauksia, joiden postinumero viittaa Gothamin suuntaan.

Rytmitys toimii ja tarina etenee sutjakasti, mutta myös hahmoihin keskitytään kauden aikana. Erityisesti Stephen Amellin näyttelijätyö korostuu. Amell esittää kolmea eri persoonaa samassa paketissa eli saarella karaistuvaa kokematonta nuorukaista, siviilikulissia ylläpitävää liukaspuheista pukumiestä ja sankaria, joka on kehittymässä tappajasta suojelijaksi. Myös ykköskaudella esiintynyt hakkeri Felicity Smoak on vakiinnutettu päähahmojen joukkoon. Emily Bett Richardsin esittämä suorapuheinen ja hauska nuori nainen on hyvä lisä sankaritiimiin, joka pärjää omilla vahvuuksillaan. Felicity ei ole vain sankarin riippakivi tai romanttisesti alati huokaileva päiväperhonen.

Vaikka Arrow onkin DC:n tv-universumin sarjoista synkin ja tummasävyisin, onnistuu kakkoskausi tuomaan mukaan tarpeellisia kevennyksiä. Tasokas sarjakausi esittelee myös erään Barry Allenin, joka singahti seuraavana vuonna matkaan oman The Flash -sarjansa myötä. Tie aukeni laajemmallekin tv-universumille, ja Arrow jatkaa kakkoskaudellaan korkealaatuisena tienraivaajana moderneille tv-supersankareille.

Arvostelukäytännöt