Against All Odds kotikatsomo

Vaikeuksien kautta voittoon tyyppiset tarinat ovat elokuvissa tavallisia. Varsinkin amerikkalaisissa tuotannoissa vaikeuksien voittajasta tavataan leipoa suorastaan sankaria. Ranskalaiselokuvissa ote on monesti arkisempi ja sävy välillä myös tummempi, kun päähenkilön kohtaamat haasteet liittyvät esimerkiksi vammautumiseen. Nyyhkytarinan sijaan keskiössä on sopeutuminen ja elämästä kiinni pitäminen, vaikka se ei olisikaan helppoa kuten aikanaan elokuvassa Luihin ja ytimiin (De rouille et d'os, 2012), johon tuoreempi ranskalaiselokuva Against All Odds (Tempête, 2022) väistämättä vertautuu.

Zoé syntyy varsan tavoin pilttuussa vanhempiensa pyörittämällä hevostilalla, jossa kasvatetaan ja koulutetaan ravureita. Side hevosiin on Zoélle synnynnäinen ja se vain vahvistuu tytön kasvaessa. Erityisesti Tempête-varsasta tulee hänelle tärkeä, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta.

Elokuvan alkuperäisnimi Tempête tarkoittaa myrskyä ja viittaa elokuvassa niin hevoseen, avainkohtaukseen kuin päähenkilö Zoén kokemaan elämänmuutokseen. Pohjoismaisessa levityksessä elokuvalle on annettu kummallinen nimi Against All Odds, vaikka elokuvalla on jo kansainvälisessä levityksessä käytetty nimeä Ride Above. Nimiasia ei ole täysin triviaali, sillä yleensä nimellä on merkityksensä sisällössä, jolloin se myös kertoo teoksesta jotain. Against All Odds viittaa pinnallisesti lähinnä elokuvan viimeiseen varttiin ja sivuuttaa itse tarinan.

Tarina on peräisin Christophe Donnerin kirjoittamasta romaanista (Tempête au haras, 2012), jonka kokenut kanadanranskalainen ohjaaja Christian Duguay on sovittanut elokuvaksi. Tarinan perusasetelmat ovat tuttuja ja jossain määrin jopa kliseisiä. Zoén osalta kysymys on kasvukertomuksesta, hänen vanhempiensa osalta syyllisyyden tunteesta ja velvoitteista niin lastaan kuin hevostilaa kohtaan samalla, kun toimintaa rahoittava amerikkalaismiljonääri haluaa tuloksia.

Elokuvan vahvuus on siinä, että vaikka asetelmat ovat monissa tarinoissa nähtyjä, ne eivät ole mustavalkoisia. Myöskään henkilöitä ei ole tyypitelty yksiselitteisen hyviksi ja pahoiksi, sillä jopa sivuroolin leuhkasta amerikkalaisratsastajasta on löydetty inhimillisyyttä. Elämä on arkista ja ihmiset epätäydellisiä, mutta jokainen on omalla tavallaan tärkeä. Ajatus kulminoituu suoritusyhteiskunnan näkökulmasta hieman hitaalla käyvään tallityöntekijään, jolla on kuitenkin ainutlaatuinen ja arvostettu kyky toimia hevosten kanssa. Sopeutuvuus erilaisuuteen on elämän valttikortti.

Hevosista innostuneelle nuorelle elokuva voi olla vaikuttavakin kokemus, eikä siirappisia karikkoja välttävä teos jätä vanhempaakaan katsojaa kylmäksi. Visuaalisesti huolitellun elokuvan ratsastuskohtaukset ovat paikoin lumoavia, mikä tuo kontrastia arkisempaan ilmaisuun niin estetiikassa kuin sisällössä. Vakavasti otettavia nuoremmillekin katsojille samaistumispintaa antavia elokuvia soisi tehtävän enemmänkin.