Against All Flags kotikatsomo

1700-luvulla brittiluutnantti Brian Hawke (Errol Flynn) soluttautuu merirosvojen joukkoon. Elokuvan draama luodaan kovanaamaiseen sankariin rakastuvilla naisilla ja rosvoja vastaan miekkailu käykin sitten toimintakohtauksista. Pahat saavat miekasta ja kaunis merirosvoneito kääntyy hyvien puolelle sankarin komeuden voimasta. Tarvitaanko kunnon piraattipläjäykseen muuta?

Errol Flynn tunnetaan Hollywoodin kultaisten vuosien tärkeimpänä seikkailusankarina, ja syystäkin henkilökohtaisessa elämässään erittäin kiistanalaisena persoonana. Jykeväleukainen komistus tähditti aikansa suurimpia seikkailuelokuvia läpi 1930- ja 1940-lukujen. Kaikkia lippuja vastaan ilmestyi kuitenkin vasta vuonna 1952, miehen ollessa jo yli nelikymppinen ukko. Ikäero elokuvaa tähdittäviin naisiin korostuu tällaisessa tilanteessa, ja muutenkin mieheltä tuntuu puuttuvan osa siitä energiasta, mikä tekee hänen vanhemmista klassikoistaan niin muistettavia.

Emme voi kuitenkaan moittia näyttelyä liikaa. Flynn on oma charmikas itsensä ja häntä ympäröi litania muitakin aikakautensa vakuuttavimpia Hollywood-tähtiä. Tästä esimerkkinä ehkä elokuvan parhaimman roolisuorituksen vetävä Maureen O’Hara ja pahisroolissa loistava Anthony Quinn. Technicolor ja studiolavastus näyttävät tietysti elokuvan ikää, mutta toimivat myös nostalgisena tunnelmanluojana. Voisiko ilman näitä elementtejä edes olla kunnon 1950-luvun Hollywood-seikkailu?

Aikalaisia ei lavastus ainakaan haitannut ja elokuva olikin melkoinen menestys. Tällä vuosituhannella tarkastelu kuitenkin saa pohtimaan Flynn-seikkailujen vähäistä kehitystä vuosikymmenten edetessä. Siinä ehkä syy, miksei Kaikkia lippuja vastaan elä yleisessä muistissa yhtä lämpimästi klassikkona kuin miehen poukkoilut aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Samat kikat toimivat yhä, mutta ne eivät tunnu enää uusilta tai mullistavilta vaikka elokuvan parissa ihan viihtyykin.

Kaikki toimivaan merirosvoseikkailuun vaadittu kuitenkin löytyy. Brian Hawke soluttautuu keskelle värikästä merirosvojoukkoa, joista kaunis naisrosvo Spitfire päätyy pikkuhiljaa kainaloon vastoin julman kapteeni Roc Brasilianon toiveita. Hawke piilottelee sekä merirosvovastaisia aikeitaan että orjaksi napatun Suurmogulien valtakunnan prinsessan henkilöllisyyttä. Rakkautta, juonittelua, miekka- ja meritaisteluita riittää mahan täydeltä. Kaikki on tämän lisäksi ahdettu hyvinkin tiiviiseen kestoon, mikä antaa elokuvalle oikein mukavan vauhdin.

Kaikesta huolimatta lopputulos on tavanomainen, eikä lähelläkään genrensä muistettavimpia teoksia. Draama ei ole uskottavaa tai koskettavaa. Toiminta on aikaisempia Flynn-tekeleitä tylsempää ja vähemmän kekseliästä miekanheiluttelua. Juonittelu ja huumori pitävät huomion juuri ja juuri elokuvan keston ajan, jonka jälkeen ne uppoavat unholaan.

1950-luvun Technicolor-seikkailuissa on kuitenkin jotain mukavan kevyttä ja lämpimän nostalgista. Kaikkia lippuja vastaan onkin tarpeeksi hyvä tuottamaan juuri tällä tavoin mukavan elokuvaillan. Se ei kuitenkaan sisällä mitään niin yllättävää, koskettavaa tai erikoista, että se jäisi erityisemmin mieleen edes kevyen menevänä seikkailupläjäyksenä, jos sitä alkaa vertaamaan muihin alansa elokuviin.