A New York Love Affair kotikatsomo

Yksi toissavuotisen Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin hilpeimmistä elokuvista oli Jonathan Parkerin ohjaama indie-komedia (Untitled) (2009). New Yorkin taidemaailmaa tyylikkäästi ja oivaltavasti piikitellyt satiiri oli liian outo päästäkseen teatterilevitykseen juuri missään, mutta nyt elokuvasta on olemassa pohjoismainen dvd-julkaisu, joka kulkee nimellä A New York Love Affair.

Woody Allen -faneja kosiskeleva nimi on sikäli harhaanjohtava, että romantiikka on elokuvassa kolmiodraama-asetelmasta huolimatta sivuroolissa. Tunteisiin vetoaminen on niin vähäistä, että toisinaan elokuva muistuttaa pikemminkin kieli poskessa laadittua taidefilosofian tutkielmaa kuin romanttista komediaa.

Elokuvan keskushenkilö on sulkeutunut ja yrmeä Adrian Jacobs (Adam Goldberg), jonka tekemää kokeellista musiikkia vain harvat ymmärtävät. Viileä Madeleine Gray (Marley Shelton) pyörittää taidegalleriaa, jonka ohjelmistoon kelpaa vain epäkaupallinen käsitetaide. Hän on myös Adrianin taidemaalariveljen Joshin (Eion Bailey) agentti, vaikka halveksuu miehen töitä eikä suostu asettamaan niitä näytteille galleriaansa. Josh on ihastunut Madeleineen, mutta tämä on kiinnostuneempi lahjakkaana pitämästään Adrianista.

A New York Love Affair on paikoitellen hyvin hauska elokuva, vaikka sen mustahko huumori on hienovaraista ja pidättyväistä. Se on myös yhtä outo kuin neuroottiset päähenkilönsä, mutta aidosti ja hyvällä tavalla. Taidekentän ulkopuolisesta todellisuudesta aihepiiriltään suorastaan sisäänpäin kääntynyt satiiri ei kerro juuri mitään, mutta ei sen tarvitsekaan.

Elokuva ei naureskele niinkään itse taiteelle vaan sen ympärille syntyneille instituutioille sekä itsensä liian vakavasti ottaville taiteilijoille ja heidän liepeillään liikuskeleville hännystelijöille ja hyväksikäyttäjille. A New York Love Affair ei ota kantaa siihen, onko keisarilla uudet vaatteet vai onko hän alasti. Siinä se tekee viisaasti, sillä kysymykseen ei liene yksiselitteistä vastausta. Ei silloin kun nykytaide on keisarina.