Yli aidan valkokangas

Over the Hedge oli alun perin Michael Fryn ja T. Lewisin tekemä päivittäin ilmestyvä vitsisarjakuva. Siinä kritisoidaan länsimaisen ihmisen kulutusvimmaa ja ihmisen muuttunutta luontosuhdetta. Tämä alkuperä on elokuvan kantava ajatus ja myös sen suurin ongelma: miten kuljettaa alkuperäissarjakuvan ajatus mukana niin, että tarina tekee oikeutta alkuperäiselle muodolle? Valitettavasti tämä on tehty jättämällä juoni kevyeksi. Siinä ei ole aineksia pitkään elokuvaan.

RJ on pesukarhu, joka erehtyy varastamaan ruokaa paikalliselta karhulta, Vincentiltä. Karhun halutessa ruokansa takaisin RJ lähtee etsimään sitä. Annettu aika on vaan niin lyhyt, että RJ tarvitsee kokoamiseen apua. Läheisestä metsiköstä heräilevät, puurungossa asustelevat metsän eläimet, kilpikonna, haisunäätä, opossumit ja piikkisiat, ovat oivallinen apu, vaikka eivät tiedäkään pesukarhun motiiveista mitään. Metsän viereen on kasvanut suuri lähiö, jonka asukkaiden elintapa tarjoaa metsän rajoittunutta menyytä syöneille eläimille varsinaisen runsaudensarven. Saako RJ kerätyksi tarpeeksi ruokaa, jotta ei itse päädy ruokalistalle?

Elokuvan ongelma on, että se yrittää tarjota kaikille jotakin. Kompromissit harvoin tyydyttävät ketään. Lopulta Yli aidan ei ole tarpeeksi toiminnantäyteinen lapsille ja aikuisille sen tarina on turhan yksinkertainen. Siitä myös puuttuu varsinainen pahis. Elokuvassa on sen sijaan kolme melko ilkeää hahmoa, mutta niidenkään voittaminen ei aiheuta kaivattua vapautumisen tunnetta.

Yli aidan sisältää paljon alkuperäiseen sarjakuvaan viittaavia lyhyitä vitsejä. Ne liittyvät kerskakuluttavaan elintapaan ja lasten näkökulmasta jo muinaisiin elokuviin. Varsinaiselle elokuvaviittausten bongarille tässä on jonkin verran viihdettä, mutta ei tarpeeksi. Koska elokuvassa vitsit ovat ainakin minun mielestäni enemmän aikuisille suunnattuja, elokuva kärsii kotimaisesta dubbauksesta, joka oli poikkeuksellisen hengetön.