We Live in Time valkokangas

Syöpä, perhe, merkityksellinen elämä. Mitä isoihin teemoihin tulee, We Live in Time ei voisi asettaa rimaa juurikaan korkeammalle. Näillä eväillä ohjaaja John Crowley palaa lähes vuosikymmenen jälkeen melankoliseen romantiikkaan, joka teki Brooklynista (2015) kriittisen menestyksen.

Elokuva seuraa Tobiasin (Andrew Garfield) ja Almutin (Florence Pugh) vaiheita pariskuntana. Hyvin toimeentuleva pari kohtaa vuosien aikana lukuisia haasteita, erimielisyyksiä ja onnellisia hetkiä vakavien terveyshuolien varjossa. Useissa aikatasoissa liikkuvan kertomuksen keskiöön nousee kamppailu elämän rajallisuuden kanssa.

We Live in Time kärsii siitä, että se ei onnistu luomaan sen päähenkilöiden ympärille uskottavaa maailmaa. On täysin mahdollista toteuttaa elokuva keskittymällä valtaosin vain muutamaan hahmoon. Tässä tapauksessa elokuva kuitenkin tuntuu suurelta osin keinotekoiselta ja tyhjältä. Yksikään sivuhahmo elokuvassa ei saa riittävästi tilaa tai tunnu juonen tarpeiden ulkopuolella elävältä ihmiseltä.

Elokuva siis lepää lähes täysin tähtiensä varassa. Garfield ja Pugh ovat yleisön suosikkeja, joiden pelkkä läsnäolo samassa projektissa herätti monien kiinnostuksen. Esiintyjinä he ovatkin vahva kaksikko, varustettuna luontaisella kemialla. Käsikirjoitus ei kuitenkaan anna heille juuri tilaisuuksia loistaa kuin tähtinä. Epävarma Tobias jää katsojalle vieraaksi, koska hänen tunne-elämästään paljastetaan kovin vähän. Almut on paljon moniulotteisempi, mutta hänen intohimonsa jäävät vaillinaisiksi. On vaikeaa nähdä kankaalla tavallisia ihmisiä tuttujen kasvojen sijaan.

Kuten ehkä voi päätellä alikehitetystä käsikirjoituksesta, tykättävistä tähdistä ja raskaista aiheista, We Live in Time on klassinen nyyhkyelokuva – tarkoitus on saada katsoja kyynelehtimään, keinolla millä hyvänsä. Se on jumiutunut yksinomaan söpön ja surullisen varioimiseen kohtauksesta toiseen niin, että jatkuvaan ja kovakouraiseen tunteiden manipulaatioon suorastaan turtuu. Parempana esimerkkinä samojen raskaiden teemojen käsittelystä käy Häät ennen hautajaisia (2022), joka kykeni usein naurattamaan vaikeissakin paikoissa menettämättä koskettavuuttaan.

Eniten jää vaivaamaan kokonaisuuden keinotekoisuus. Vaikka pyrkimys on katkeransuloisesti koskettavaan kuvaukseen elämän hauraudesta, lopputulos on enemmänkin miedosti viihdyttävä, joskin suppea ja siivo katsaus kahden poikkeuksellisen menestyvän ihmisen dramaattisimpiin hetkiin. We Live in Time tulee varmasti koskettamaan monia, mutta tekee sen asettamalla raskaat teemansa hienovaraisuuden ja persoonallisuuden yläpuolelle.