Viimeinen toivomus valkokangas

Rax Rinnekangas tunnetaan monen taiteenalan palkittuna taitajana. Hän on muun muassa käsikirjoittanut ja ohjannut lähes 20 dokumenttielokuvaa sekä useita pitkiä elokuvia. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on toiminut aktiivisesti ulkomailla, muun muassa useissa Euroopan maissa ja Meksikossa. Sieltä hän lienee jälleen ammentanut aineksiaan uusimpaan elokuvaansa, Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla esitettyyn Viimeiseen toivomukseen, josta välittyy hyvin hänen persoonallinen näkemyksensä. Elokuva saa Suomen ensi-iltansa Tampereella Arthouse Cinema Niagarassa.

Viimeinen toivomus on Pohjois-Espanjan vuorille luostariin sijoittuva väkevä draama. Meksikolaisten saippuasarjojen tähti Ángel Flores päätyy benediktiiniluostariin täyttääkseen leukemiaan menehtyvän ohjaajaystävänsä Miguel Loman viimeisen toivomuksen: hänen on luettava siellä kolmesti jokainen sivu Fjodor Dostojevskin tuhatsivuisesta Karamazovin veljekset -teoksesta ja tultava joka ilta luostarin hautausmaalle Miguelin haudalle kertomaan miten lukeminen edistyy.

Kokemus avaa Ángelin oman tragedian ja auttaa häntä ymmärtämään lukemisen syvällisen merkityksen traumojen parantajana. Samalla Àngel ymmärtää, että yksikään diktaattori – niin idässä, lännessä, pohjoisessa kuin etelässä – joka tuhoaa naapureitaan ja omaa kansaansa, ei kykene koskaan eliminoimaan alkuperäisen kirjallisuuden ja taiteen merkitystä olemassaolomme kulmakivenä.

On erityisen koskettavaa ja odotuksia herättävää, että elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin. Teatteriohjaaja Kalle Holmberg (1939–2016) antoi kertomuksen. Ennen kuolemaansa hän pyysi ystäväänsä Rax Rinnekangasta täyttämään hänen viimeisen toivomuksensa – tulemaan Valamoon ja lukemaan siellä kolme kertaa jokaisen sivun Karamazovin veljeksistä ja tulemaan joka ilta hänen haudalleen luostarin hautausmaalle kertomaan miten lukeminen edistyy.

Viimeinen toivomus tempaa heti houkuttelevasti otteeseensa ja haastaa katsojansa moneen pohdiskeluun. Elokuva ei ole kosiskeleva, kevyt ja helppo, sivuraiteille harmillisesti eksynyt teos, mikä on erityisen ilahduttavaa. Mutta samalla se on myös sen haaste ja riskikin. Kiireettömän, odottavan kerronnan ja unenomaisuuden vastapainona on vahva kuvailmaisu ja äänimaailma, jotka tulevat katsojan luihin ja ytimiin, mitä kotimaisissa elokuvissa kokee vastaavalla tavalla valitettavan harvoin. Niiden vahvuus voi kenties ärsyttääkin sellaiseen tottumatonta. Mustavalkoisuus, yllättävyys, lähikuvat, vahva musiikki ja dialogi, espanjankielisyys mikä on piristävää (tekstitetty englanniksi), tiukka rajaus – ei mitään ylimääräistä, turhaa.

Eric Fránces tuo kiinnostavasti esiin Ángel Floresin sisäisen kamppailun. Lähikuvat kasvoista kasvavat yhdeksi kantavaksi voimaksi. Niin ikään hänen uudelleen lukemastaan Dostojevskin Karamazovin veljeksistä, jota on sanottu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista romaaneista, kasvaa elokuvan päähenkilö, ja teos itsessäänkin alkaa kiinnostaa.

Painolastia ja raskauden tuntua keventää onneksi ripaus huumoria, valoa ja värejä.

Yhden kerran katsominen ei välttämättä riitä, sillä elokuvasta löytyy monia teemoja ja tasoja, jopa dokumentaarisuutta. Se on esimerkiksi kuvaus ystävyydestä, jonka soisi jäävän elämään, kun kuoleva antaa viestikapulan ystävälleen ja jokin tärkeä asia jatkuu sitä kautta Ihmissuhteista. Uskosta. Lukemisen merkityksestä mielenterveyden hoitajana. Kirjallisuuden ja taiteen merkityksestä olemassaolomme perustana. Ja se on ajankohtainen. Ja se palauttaa mieleen Kalle Holmbergin ja hänen uransa. Rax Rinnekangas kunnioittaa elokuvallaan myös elokuvan perinteitä, nyt kuin italialaisen neorealismin jäljillä ollen sekä klassista teatteria.

Kalle Holmbergin viimeinen toivomus toteutui.

Rax Rinnekangas on myös kirjoittanut kirjan Mestarin viimeinen toivomus (Lurra Editions, 2019) Kalle Holmbergin toivomuksesta ja Karamazovin veljekset-teoksen lukuprosessistaan.