Varasto 2 valkokangas

Taru Mäkelän ohjaama, Arto Salmisen romaaniin perustuva duunarikomedia Varasto sai ensi-iltansa vuoden 2011 lopussa. Parisataatuhatta katsojaa loi mahdollisuudet Kari-Pekka Toivosen esittämän Rouskun ja Minttu Mustakallion näyttelemän Karitan tarinan jatkumiselle. Elokuvahan päättyi kutkuttavasti onnellisiin kuviin heidän yhteisestä tyttärestään.

Kuudessa vuodessa tytär Jessica (Emilia Karilampi) on varttunut jo teini-ikään, eivätkä vanhemmat ole aivan kartalla fiksun mutta omapäisen tyttärensä tekemisistä. Työrintamalla Rousku on siirretty maalikaupan varastosta myyntitehtäviin, mutta kun asiakaspalvelu ei ota sujuakseen, päätyy mies kilometritehtaalle. Tyttärelle luvattua kielimatkaa ei kuitenkaan työttömyyskorvauksilla makseta, joten Rousku perustaa remonttifirman vanhan kaverinsa Ranisen (Aku Hirviniemi) kanssa.

Kuuden vuoden takainen Varasto ei ollut varsinainen kuoliaaksinaurattaja mutta pinnan alla lipuneet vakavammat teemat toivat komediaan sisällöllistä syvyyttä, jota kotimaisessa komediassa on harvemmin tarjolla. Rajattujen tapahtumaympäristöjen ja suppeahkon hahmogallerian myötä elokuvan fokus pysyi alkuperäistekstin vahvuuksissa. Naurukimaran sijaan tarjolla oli lempeää satiiria duunarielämästä.

Kakkososassa kurssia on muutettu. Taustalla ei ole enää Salmisen teksti vaan käsikirjoittaja Veli-Pekka Hänninen on kirjoittanut jatkotarinan suoraan elokuvaksi. Huumoriruuvia on kiristetty ja sisältöruuvia löysätty.

Varasto 2 on ensimmäistä elokuvaa tapahtumarikkaampi ja suoraviivaisella huumorilla kutkutellaan nauruhermoja. Dialogi onkin terävää ja näyttelijät osaavat asiansa. Ulkoisesti toimivan elokuvan tarina on kuitenkin liian täyteen tungettu ja kokonaisuus uhkaa ratketa liitoksistaan.

Elokuvassa on kaksi päälinjaa: tytär Jessica sekä Rouskun ja Ranisen elannon hankkiminen. Päälinjat ovat toki loogisia ja lomittuvatkin paikoin luontevasti, mutta raja perhekomedian ja kaveruskomedian välillä käy epäselväksi. Viimeistään siinä vaiheessa homma kiehuu yli, kun Rousku ja Raninen vaihtavat remonttihommansa viinan trokaamiseen.

Erilaisilla tarinalinjoilla elokuvaan on saatu näennäistä dynamiikkaa ja mukaan ujutettua useita yhteiskunnallisestikin kiinnostavia teemoja, mutta aika ei riitä niihin syventymiseen. Remonttimaailman haasteet tai viinan trokaaminen olivat kumpikin riittäneet yksistään värittämään Rouskun ja Ranisen keskinäistä tarinauomaa.

Nyt molemmat laajempaakin yhteiskunnallista tarttumapintaa omaavat aiheet jäävät roiskauksiksi, joissa tyydytään nauramaan kliseille terävän satiirin sijaan. Kun räiskitään joka suuntaan, napakymppi jää saavuttamatta. Vähemmän olisi tässäkin tapauksessa ollut enemmän, kuten aikanaan ensimmäisessä Varastossa.