Identiteetti ja itsenäisyys
Monet Suomen sotaveteraanit eivät paljoa pukahtaneet kokemuksistaan, eivät erityisesti perheelleen. Puhumattomuus ja koetut traumat heijastuivat useasti heidän lapsilleen ja vielä eteenpäin seuraavalle polvelle. Joistain asioista ei voinut puhua, ja joistain asioista ei ollut lupa puhua edes vuosikymmeniä sodan jälkeenkään. Erityisesti tiedusteluun liittyvät asiat piti pitää omana tietonaan viimeistään siihen asti, että kommunismin kauhut olivat itänaapurissa ohi ja Neuvostoliitto lopulta romahti.
Kokeneen ja arvostetun dokumenttiohjaajan Ari Matikaisen edellinen työ oli mainio Karpo (2020). Nyt Matikainen on ohjannut mikrohistoriallisen dokumentin, jossa yhden perheen miesten kautta luodaan ehyt ja kestävä katsaus yksityisestä yleiseen. Tiedustelijoiden slogan ”salaisuuksia yli sukupolvien” avautuu Matikaisen työssä usealla tavalla sotasalaisuuksista sotakokemuksiin. Päällimmäisenä on sodan kaltaisen kriisin tunnehistoria.
Tunnehistoriallisena tulkkina on näyttelijä Joonas Saartamo, jonka isoisä majuri Johannes Vehniäinen johti välirauhan ja jatkosodan aikana Osasto Vehniäistä, tiedusteluosastoa, jonka miehet tekivät kymmeniä kaukopartiomatkoja ryssän selustaan. Pisin matka kesti yli viisikymmentä vuorokautta ja kaukaisin reissu sijoittui yli 300 kilometrin päähän etulinjasta. Teos valottaa, kuinka kaukopartiomiehet eivät olleet pullistelevia rehvastelijoita vaan vakaita ammattilaisia.
Vehniäinen koordinoi toimintaa Lappeenrannasta ja Rautjärvestä käsin ja otti raskaasti, jos ja kun tuttuja alaisia menehtyi. Kaukopartiovainajiin kuului myös eri osastossa toiminut Vehniäisen pikkuveli. Vaimolleen lähettämissään kaunopuheisissa ja rakastavissa kirjeissä paljastui Vehniäisen väkevä tunne-elämä ja sodan raskas henkinen painolasti. Työssään kovia päätöksiä tehneen upseerin manttelin alla oli humaani mies, jota raastoi velvollisuus isänmaata kohtaan ja velvollisuudet sodan takia laiminlyötävää omaa perhettään kohtaan.
Tästä kaikesta Saartamo ei nuorempana tiennyt juuri mitään, sillä Vehniäinen ei perheelleen jälkeenpäin kertonut edes humalassa mitään. Eikä nuorta Joonasta kiinnostanut. Kuten Saartamo dokumentissa kuvailee, hän oli nuorempana sivari ja pasifisti, jota aihe ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Nyt hänellä on jo eri näkökulma keski-ikäisenä isänä. Onhan Saartamo ehtinyt myös näytellä useassa jatkosotaa koskevassa elokuvassa kuten Tali-Ihantala 1944:ssä (2007), pääroolissa 2000-luvun parhaassa suomalaisessa sotaelokuvassa Hiljaisuudessa (2011) ja uusimmassa Tuntemattomassa sotilaassa (2017).
Saartamo aloittaa yhden miehen odysseian, joka johtaa hänet tutustumaan paitsi isoisänsä saavutuksiin ja tiedustelutoimintaan myös itseensä ja omaan käytökseensä. Välillä Saartamo on terapeuttien pakeilla ruotimassa minäkuvaansa, välillä hän haastattelee niin satavuotiasta kaukopartioveteraania, omaa isäänsä, Kansallisarkiston tutkijoita kuin sotahistorioitsijoita.
Sotahistorioitsijoista ääneen pääsee erityisesti Mikko Porvali, joka on toiminut Tiedustelijoiden asiantuntijana ja toisena käsikirjoittajana. Hänkin olisi voinut olla dokumentin toisessa pääosassa, mutta ratkaisu rajata näkökulma nimenomaan Saartamoon on selkeä ja tarinallisesti perusteltu.
Saartamo avaa tunteikkaasti myös omia sisäisiä ongelmiaan ja analysoi niiden mahdollista yhteyttä isoisäänsä. Saartamon traumoja ja vihaa ruoditaan hetkittäin melko painottuneesti, sillä vaikka monisukupolvisen puhumattomuuden kulttuuri on Suomessa ollut vahva, ei sillä voi selittää kaikkea. Tietoisuus omista taustoistaan voi varmasti lisätä itseymmärrystä ja sitä tutkimusmatka näyttää Saartamolle tekevän.
Tiedustelijoiden tiedollinen ja emotionaalinen kirjo on laaja, mutta fokus pysyy selkeänä. Yksinään puhuvien päiden sijasta elokuva tarjoaa aitoa vuorovaikutusta ja dialogia. Matikainen kuljettaa dokumentaaris-emotionaalista kerrontaa soljuvin ottein ja rytmittää elokuvaa napakasti. Joonas Saartamon perheen ja isovanhempien vaiheista leikkautuu terävä näkemys kansallisesta identiteetistä ja itsenäisyydestä. Jälkimmäisen yhtenä takeena oli kaukopartiomiesten tiedustelutoiminta.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 2 henkilöä
Edellinen: Epäonnistunut tyhjyys
Epäonnistunut tyhjyys kuvaa vääristynyttä mielentilaa lämpökameran valossa.