This Is Ballroom valkokangas

Rytmikäs musiikki pauhaa täysiä kajareista. Joka puolella näkyy viuhuvia käsiä, glitterin kimalletta, kuuluu kannustavia huutoja ja hurrauksia sekä rytmin päälle puhuttua spoken wordia. Käynnissä on Rio De Janeirossa ballroom-tapahtuma, jota dokumenttielokuva Salão de Baile taltioi.

Ballroom tarkoittaa tavanomaisesti suomennettuna tanssiaisia, mutta perinteistä tanssimista ei nähdä. Kyse on uraauurtavan pioneeridokumentin Paris is Burningin (1990) valtavirralle tietoisuuteen tuomasta skenestä, jossa sateenkaarivähemmistö kokoontuu ottamaan mittaa toisistaan erilaisissa kategorioissa, kuten kasvot, kävelyt, aikakaudet tai eri vogue-tanssin alagernet. Myös suosittu televisiosarja Pose (2018–2021) keskittyy tämän tapahtuman ympärille Hausien kerronnan kautta. Selvyyden vuoksi kutsun näitä ball-tapahtumiksi, sillä niille ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä.

Vogue-tanssi on tärkeä osa ball-tapahtumia, koska se on syntynyt niiden myötä. Salão de Baile valottaa tätä ja sen eri alakategorioita lyhyesti mutta ytimekkäästi ball-tapahtumien alkusynnyn myötä. Katsojan ei siis tarvitse tutustua eri termeihin dokumenttia katsomaan mennessään, vaan sen seuraaminen on helppoa myös ummikolle. Viihdyttävä se varmasti on sekä heille että konkareille.

Salão de Baile tuo ilmi eri Rion Hausit (Houset, eli erilaisten ihmisten muodostamat perheet, joita johtaa ”Äiti”). Hauseja haastatellaan eri järjestyksessä esitellen niiden jäsenistöä kevyesti. Valitettavasti kaikki Hausit sisällytettynä henkilöistä selviää vain pintaraapaisu, eikä syvemmälle henkilöiden tarinoihin pääse. Jokaisen tarina olisi ollut mielenkiintoista kuulla pidemmän kaavan kautta. Varsinkin afrokulttuurin vaikutus Rion kulttuurielämään jäi mietityttämään, ja siitä olisi halunnut kuulla lisää.

Alkuun dokumentti maalailee Rion ball-skenen olevan kaikki hyväksyvä ja kaikkia rakastava tapahtuma, vaikka tämä ei olekaan todellisuus. Myöhemmin selviää sen nurja puoli, jota osasi uumoilla Brasilian konservatiivisen ilmapiirin tuntevana. Yhdenvertaisuus on vain kiiltokuva, eikä monimuotoisuutta kannusteta ilmaisemaan valitettavan binäärisen ilmapiirin myötä. Myös rasismi esiintyy monessa keskustelussa. Värilliset sateenkaarevat ja binäärin ulkopuolella olevat jäävät paitsioon myös ball-ympäristössä yhteiskunnan ohella.

Salão de Baile esittelee ensin esiintyjän ja näyttää perään kategorian, jossa hän kisaa. Dokumentti ei muutu edetessään, ja pintaraapaisujen myötä toivoisi syventymistä joko esiintyjiin tai ball-tapahtumien esittelyyn. Nyt molemmat jäävät paitsioon toistensa alle, ja dokumentti ei paljasta niin paljon kuin voisi. Jää olo, että dokumenttiin on haluttu sisällyttää kaikki, eikä ketään haluta karsia pois. Tämä idea toimisi paremmin dokumenttisarjana yksittäisen dokumenttielokuvan sijaan.

Tästä huolimatta dokumenttielokuvassa on imua, jonka seurassa lukuisia haastateltavia tavatessa puolitoistatuntinen vierähtää nopeasti. Korvamatona jää varmasti dokumentin nautiskelun jälkeen soimaan one thousand and one, two thousand and two, three thousand and three…

Elokuva on Cinemaissin ohjelmistoa. Festivaaliesitys 19.10.2024.