Häät mielessä valkokangas

1930-luvun Hollywood eli kulta-aikaansa musikaalien ja muiden tanssipitoisten elokuviensa ansiosta. Ne olivat supersuosittuja ja loivat kuvaa paratiisimaisesta idyllistä, jota myös Amerikaksi kutsutaan. Kun 2000-luvulla samanlaisista aineksista koetetaan rakentaa yhtä autuasta tuotetta, lopputulos jää auttamatta vanhanaikaiseksi ja siirappiseksi.

Poplistoilla viihtyvä Jennifer Lopez esittää häitä tehotuotantona suunnittelevaa Mary Fiorea, joka rakastuu asiakkaansa mieheen (McConaughey). Seurauksena on taistelua omantunnon ja työvelvoitteiden välillä, mutta katsojan on erittäin vaikea samaistua kauniin Lopezin sydänsuruihin, ikään kuin siipan löytäminen olisi hänelle todellisuudessa tai edes filmin haavemaailmassa jotenkin vaikeaa. Hänen Mary-hahmonsa on työssään hionut häävalmistelut äärimmilleen uuden tekniikan avulla, mutta painuu sitten teinitytön tavoin ensitreffeille puiden katveeseen. Häät mielessä on äärimmilleen viety sokerinen haihattelu.

Elokuvan ohjaaja Adam Shankman on entinen koreografi, joka tanssitaiteen osaajana on sisällyttänyt mukaan runsaasti musiikkipitoisia numeroita. Teemansa ja juonen etenemisen kannalta Häät mielessä voisikin olla suoraan menneiltä vuosikymmeniltä. Se on periaatteessa ihan mukiinmenevä debyyttinäyte, sillä taustansa vuoksi Shankman kiinnittää yksityiskohtaista huomiota koordinaatiota vaativien kohtausten sujuvaan läpiviemiseen. Hän osaa hallita suurta näyttelijäjoukkoaan.

Häät mielessä -elokuvaa katsoessa tulee lopulta mieleen, olisivatkohan Lopez ja hänen managerinsa päättäneet, että taannoisen Puff Daddy -kohun myötä tähti tarvitsisi vähän julkista kuvaansa pehmentävän roolin. Tällaisen ajatelman tulviminen mieleen pimeässä teatterissa kuitenkin osoittaa vain, että kovin uskottavasti he eivät tavoitteessaan onnistuneet.