The Sadness valkokangas

Koronapandemia jätti Taiwanin pitkälti koskematta ennen kuin epidemia ryöpsähti saarella keväällä 2022. Rajoitukset ja ympäröivän maailman uutiset jättivät kuitenkin taakseen epätietoisuuden ilmapiirin ja surua, johon kanadalaisen Rob Jabbazin ohjaama The Sadness (2021) tarttuu. Eristyksissä, mutta silti osana globaalia kokemusta tehdyssä elokuvassa kollektiivinen turhautuminen versoo mutaation nopeasti leviävästä uudesta epidemiasta, jossa liskoaivot ottavat vallan ja ihmiset muuttuvat verenhimoisiksi sadisteiksi.

The Sadness tekee heti alussa irtioton zombie-elokuvien rajoitteista. Sen hirviöt eivät elä ravinnontarpeen ajamina tyhjinä kuorina, vaan ovat älykkäitä, manipuloivia ja mikä pahinta mielikuvituksella varustettuja sadisteja. Umpikujat ja lukitut ovet ovat vain hidasteita, eivätkä uhrien viimeiset hetket ole nopeita, vaan täynnä pitkitettyä kauhua. Toisaalta The Sadness ei myöskään mukaile perinteisempiä epidemiakauhuelokuvia, koska se ei ole kiinnostunut erityisesti tartunnan leviämisen tai sen tukahduttamisen kuvauksesta. Jo elokuvan nimi kertoo lohduttomasta uudesta maailmasta, jonka viitataan levinneen myös Taiwanin ulkopuolelle.

Hurmeisessa elokuvassa veri roiskuu, rustot rutisevat ja sisälmykset leviävät pitkin kaupungin katuja näyttävästi. Pitkälti ilman visuaalisia erikoisefektejä tehdyt verikekkerit eivät tuota verikylpyjä toivoville katsojille pettymystä. Syljen, veren ja oksennuksen täyteisiin kuviin mahtuu myös kuitenkin paljon seksuaalista väkivaltaa, joka kohdistuu suurimmaksi osaksi naisiin. Vaikka väkivaltakohtaukset ovat näyttäviä, on Jabbaz tajunnut, että joskus asioiden kuvailu ja taidokas äänimaailma voivat luoda kauhun tunnetta enemmän kuin pelkkä kuva.

Muutos rauhallisesta kaupungista epidemian runtelemaksi hautausmaaksi tapahtuu nopeasti. Elokuva ei tuhlaa aikaa tilanteen rakenteluun, vaan hyppää heti hurmeisen maailmansa syövereihin. Arkinen työmatka metrossa ahdistelevine setämiehineen muistuttaa, että täysin pelotta ei maailmassa ole saanut olla ennenkään, ja yhteiskunnalliset pelon aiheet saavat uudet mittasuhteet, kun tilanne yhtäkkiä ryöstäytyy käsistä. Kaiken tämän keskellä toisistaan eroon joutunut nuoripari Jim (Berant Zhu) ja Kat (Regina Lei) yrittävät epätoivoisesti löytää toisensa verimeren keskeltä. He antavat elokuvalle löyhän juonen, mutta parin matka ei ole tasapainotettu kovin taitavasti, ja erityisesti Katista tehdään heikko sankaritar.

Hurmeisista kohtauksista toiseen ajelehtiva elokuva on näyttävästi toteutettu kokonaisuus, mutta se ei edes yritä rakentaa syitä tai sääntöjä epidemiatarinaansa. Epätasaisesti ryöpsähtelevät tartunnat eivät suoranaisesti tottele tiettyä kaavaa ja nopeat muutokset ovat vieneet mukanaan jännityksen, joka syntyy, kun tartunnan saaneet muuttuvat tikittäviksi aikapommeiksi. Tämä maailman rakentaminen ei ehkä elokuvaa ensimmäistä kertaa katsellessa ole ongelma, mutta se vaikuttaa vääjäämättä elokuvan uudelleen katseluarvoon.

Maailman rakentaminen ei ehkä kuitenkaan ole The Sadnessin perimmäinen tarkoitus. Se on anteeksipyyntelemätön vuoristorata, joka pyrkii täyttämään katsojan verenjanon mielikuvituksellisilla tavoilla ja onnistuu siinä. Syvyyttä ja sääntöjä kaipaavakin katsoja voi sivuuttaa toiveensa keskittymällä elokuvan kineettiseen energiaan, joka kannattelee tarinan kuoppien ylitse.